Council Regulation on the common organisation of the market in wine, amending Regulations (EC) No 1493/1999, (EC) No 1782/2003, (EC) No 1290/2005, (EC) No 3/2008 and repealing Regulations (EEC) No 2392/86 and (EC) No 1493/1999 - Montesquieu Instituut

Montesquieu Instituut van wetenschap naar samenleving

Inhoud

enveloppe

Delen

1.

Tekst

 

COUNCIL OF Brussels, 6 June 2008

THE EUROPEAN UNION

9742/1/08 REV 1

JUR 207

Interinstitutional File:

2007/0138 (CNS)

LEGISLATIVE ACTS AND OTHER INSTRUMENTS: CORRIGENDUM/RECTIFICATIF

Subject:

Council Regulation on the common organisation of the market in wine,

amending Regulations (EC) No 1493/1999, (EC) No 1782/2003, (EC) No

1290/2005, (EC) No 3/2008 and repealing Regulations (EEC)

No 2392/86 and (EC) No 1493/1999

(7292/08, 25.4.2008 and 7292/2/08 REV 2 (fi), 28.4.2008)

LANGUAGES concerned: BG, ES, DA, EL, FR, IT, NL, PL, FI

PROCEDURE APPLICABLE according to the Council Statement of 1975.

(The procedures are explained in Council document 5980/07 JUR 49, available in the official

,

(E) 1493/1999, (E) 1782/2003, (E) 1290/2005 (E) 3/2008

() 2392/86 () 1439/1999

(7292/08, 25.4.2008 .)

  • 1. 
    1,

:

" ... () 2392/86 () 1439/1999"

:

-

" ... () 2392/86 () 1493/1999";

2. :

:

,,"

:

ANEXO

CORRECCIÓN DE ERRORES

del Reglamento del Consejo por el que se establece la organización comśn del mercado vitivinķcola,

se modifican los Reglamentos (CE) nŗ 1493/1999, (CE) nŗ 1782/2003, (CE) nŗ 1290/2005 y (CE) nŗ

3/2008 y se derogan los Reglamentos (CEE) nŗ 2392/86 y (CE) nŗ 1493/1999

(7292/08 de 25.4.2008)

Pįgina 71, artķculo 48, apartado 3

Donde dice:

"3. Los organismos de certificación mencionados en el apartado 1, letra b), y el apartado 2,

letra b), deberįn cumplir la Norma Europea EN 45011 o la Guķa ISO/IEC 65 (Criterios

generales relativos a los organismos de certificación de productos) y, a partir del 1 de mayo

de 2010, estar homologados con ella.",

debe decir:

"3. Los organismos de certificación mencionados en el apartado 1, letra b), y el apartado 2,

letra b), deberįn cumplir y, a partir del 1 de mayo de 2010, estar acreditados de acuerdo con

la Norma Europea EN 45011 o la Guķa ISO/IEC 65 (Criterios generales relativos a los

organismos de certificación de productos).".

BILAG

BERIGTIGELSE

til Rådets forordning om den fęlles markedsordning for vin, om ęndring af forordning (EF) nr.

1493/1999, (EF) nr. 1782/2003, (EF) nr. 1290/2005 og (EF) nr. 3/2008 og om ophęvelse af

forordning (EŲF) nr. 2392/86 og (EF) nr. 1493/1999

(7292/08 af 25.4.2008)

Side 77, artikel 57, litra a)

I stedet for:

"a) "męrkning": angivelser, oplysninger, fabriks- eller varemęrker, ..."

lęses:

"a) "męrkning": angivelser, oplysninger, varemęrker, handelsnavne, ...".

µ µ µ ,

µ () . 3/2008, 1782/2003 1290/2005

µ () . 2392/86 () . 1493/1999

(. 7292/08 25.4.2008)

,

:

«KANON µ ,

µ () . 3/2008, 1782/2003 1290/2005

µ () . 2392/86 () . 1493/1999»

:

«KANON µ ,

µ () . 1493/1999, () . 1782/2003, () . 1290/2005,

() . 3/2008 µ () . 2392/86 () .

1493/1999»

1,

:

«KANON () . .../2008

µ ,

µ

() . 3/2008, 1782/2003 1290/2005

µ () . 2392/86

() . 1493/1999»

:

«KANON () . .../2008

µ ,

µ () . 1493/1999,

() . 1782/2003, () . 1290/2005, () . 3/2008

µ () . 2392/86

() . 1493/1999»

ANNEXE

RECTIFICATIF

au rčglement du Conseil portant organisation commune du marché vitivinicole abrogeant les

rčglements (CEE) n° 2392/86 et (CE) n° 1493/1999 et modifiant les rčglements (CE) n° 3/2008,

(CE) n° 1782/2003 et (CE) n° 1290/2005

(7292/08 du 25.4.2008)

Page 1, titre

Au lieu de:

"RČGLEMENT (CE) N° .../2008 DU CONSEIL

du

portant organisation commune du marché vitivinicole

abrogeant les rčglements (CEE) n° 2392/86 et (CE) n° 1493/1999

et modifiant les rčglements (CE) n° 3/2008, (CE) n° 1782/2003

et (CE) n° 1290/2005"

lire:

"RČGLEMENT (CE) N° .../2008 DU CONSEIL

du

Page 53, article 30, point c)

Au lieu de:

"c) prend en compte les risques éventuels que le consommateur soit induit en erreur, en raison

de sa perception bien établie du produit et des attentes correspondantes, et eu égard ą la

disponibilité et ą la faisabilité des moyens d'information sur le plan international pour

supprimer ces risques;"

lire:

"c) prend en compte les risques éventuels que le consommateur soit induit en erreur, en raison

de sa perception bien établie du produit et des attentes correspondantes, eu égard ą la

disponibilité et ą la faisabilité des moyens d'information pour supprimer ces risques;"

Page 74, article 52, premier alinéa

Au lieu de:

"Les mesures nécessaires ą la mise en oeuvre du présent chapitre sont arrźtées selon la procédure

prévue ą l'article 104, paragraphe 1."

lire:

"Les mesures nécessaires ą la mise en oeuvre du présent chapitre sont arrźtées selon la procédure

prévue ą l'article 113, paragraphe 1."

Page 108, article 92, paragraphe 1, deuxičme alinéa

Au lieu de:

"Toutefois, les superficies arrachées ayant fait l'objet d'une prime ą l'arrachage en application du

chapitre III ne font pas nécessairement l'objet de droits de replantation."

lire:

"Toutefois, les superficies arrachées ayant fait l'objet d'une prime ą l'arrachage en application du

chapitre III ne doivent pas générer de droits de replantation."

ALLEGATO

RETTIFICA

del regolamento del Consiglio relativo all'organizzazione comune del mercato vitivinicolo, che

modifica i regolamenti (CE) n. 1493/1999, (CE) n. 1782/2003, (CE) n. 1290/2005 e (CE) n. 3/2008

e abroga i regolamenti (CEE) n. 2392/86 e (CE) n. 1493/1999

(7292/08 del 25.4.2008)

Allegato I, pagina 4, punto 12, lettera a)

Anziché:

""Vino alcolizzato": il prodotto:

  • a) 
    avente un titolo alcolometrico effettivo non inferiore a 24% vol e non superiore a 24% vol;"

leggasi:

""Vino alcolizzato": il prodotto:

  • a) 
    avente un titolo alcolometrico effettivo non inferiore a 18% vol e non superiore a 24% vol;"

BIJLAGE

RECTIFICATIE

van de Verordening van de Raad houdende een gemeenschappelijke ordening van de wijnmarkt, tot

wijziging van de Verordeningen (EG) nr. 1493/1999, (EG) nr. 1782/2003, (EG) nr. 1290/2005, (EG)

nr. 3/2008 en tot intrekking van de Verordeningen (EEG) nr. 2392/86 en (EG) nr. 1493/1999

(doc. 7292/08 van 25.4.2008)

Bladzijde 80, artikel 60, lid 2, onder a)

In plaats van:

"a) de lidstaten wettelijke of bestuursrechtelijke bepalingen in waarbij certificerings-, goed-

keurings- en controleprocedures worden ingesteld die moeten waarborgen dat de betrokken

informatie waarheidsgetrouw is;"

lezen:

"a) stellen de lidstaten wettelijke of bestuursrechtelijke bepalingen op waarbij certificerings-,

goedkeurings- en controleprocedures worden ingesteld die moeten waarborgen dat de

betrokken informatie waarheidsgetrouw is;"

Bladzijde 84, artikel 64, lid 1, onder d)

Bladzijde 85, artikel 64, lid 2

In plaats van:

"2. Uit hoofde van Verordening (EG) nr. 1493/1999 erkende producentenorganisaties worden

beschouwd als erkende producentenorganisaties in het kader dit artikel."

lezen:

"2. Uit hoofde van Verordening (EG) nr. 1493/1999 erkende producentenorganisaties worden

beschouwd als erkende producentenorganisaties in het kader van dit artikel."

Bladzijde 102, titel van artikel 86

In plaats van:

"Verplichte regularisatie van onwettige aanplant die

vóór 1 september 1998 heeft plaatsgehad"

lezen:

"Verplichte regularisatie van onrechtmatige aanplant

die vóór 1 september 1998 heeft plaatsgehad"

Bladzijde 110, artikel 93, lid 3, onder a)

In plaats van:

ZALCZNIK

SPROSTOWANIE

do rozporzdzenia Rady w sprawie wspólnej organizacji rynku wina, uchylajcego rozporzdzenia

(EWG) nr 2392/86 i (WE) nr 1493/1999 oraz zmieniajcego rozporzdzenia (WE) nr 3/2008, (WE)

nr 1782/2003 i (WE) nr 1290/2005

(7292/08 z 25.4.2008)

Strona tytulowa i strona 1, tytul

Zamiast:

,,... w sprawie wspólnej organizacji rynku wina,

uchylajce rozporzdzenia (EWG) nr 2392/86 i (WE) nr 1493/1999

oraz zmieniajce rozporzdzenia (WE) nr 3/2008, (WE) nr 1782/2003

i (WE) nr 1290/2005."

powinno by:

,,... w sprawie wspólnej organizacji rynku wina,

zmieniajce rozporzdzenia (WE) nr 1493/1999, (WE) nr 1782/2003,

(WE) nr 1290/2005 i (WE) nr 3/2008 oraz uchylajce rozporzdzenia (EWG)

nr 2392/86 i (WE) nr 1493/1999"

Strona 138, art. 128 ust. 2

Zamiast:

,,2. Do czasu rozpoczcia stosowania odpowiednich rozdzialów niniejszego rozporzdzenia

zgodnie z art. 129 ust. 2 lit. e), zastosowanie maj nadal rozporzdzenie (WE) nr 2392/86

oraz tytul V rozdzialy I i II, tytul VI, art. 24 i 80 oraz odpowiadajce im przepisy,."

powinno by:

,,2. Do czasu rozpoczcia stosowania odpowiednich rozdzialów niniejszego rozporzdzenia

zgodnie z art. 129 ust. 2 lit. e), zastosowanie maj nadal rozporzdzenie (WE) nr 2392/86

oraz tytul V rozdzialy I i II, tytul VI, art. 24 i 80 oraz odpowiadajce im przepisy,

w szczególnoci w odpowiednich zalcznikach do rozporzdzenia (WE) nr 1493/1999."

LIITE

OIKAISU

neuvoston asetukseen viinialan yhteisistä markkinajärjestelyistä, asetusten (EY) N:o 1493/1999,

(EY) N:o 1782/2003, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY)

N:o 2392/86 ja (EY) N:o 1493/1999 kumoamisesta

(7292/2/08 REV 2 (fi), 28.4.2008)

Sivu 1

Korvataan asetuksen suomenkielinen toisinto oheisella tekstillä.

"NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o .../2008,

annettu ...,

viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä,

asetusten (EY) N:o 1493/1999, (EY) N:o 1782/2003,

(EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2392/86 ja

(EY) N:o 1493/1999 kumoamisesta

SISÄLLYS

I OSASTO JOHDANTOSÄÄNNÖKSET ............................................................................... 25

II OSASTO TUKITOIMENPITEET......................................................................................... 26

I luku Tukiohjelmat.......................................................................................................... 26

1 jakso Johdantosäännökset ............................................................................................... 26

2 jakso Tukiohjelmien toimittaminen ja sisältö ................................................................. 28

3 jakso Erityiset tukitoimenpiteet ...................................................................................... 32

2 jakso Suojan hakeminen.................................................................................................. 58

3 jakso Suojan myöntämismenettely.................................................................................. 61

4 jakso Erityistapaukset...................................................................................................... 65

5 jakso Suoja ja valvonta.................................................................................................... 68

6 jakso Yleiset säännökset ................................................................................................. 74

V luku Perinteiset merkinnät ............................................................................................. 75

VI luku Merkinnät ja esittely .............................................................................................. 77

VII luku Tuottajaorganisaatiot ja toimialakohtaiset organisaatiot ....................................... 83

IV OSASTO KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA ............................. 90

I luku Yhteiset säännökset ............................................................................................... 90

II luku Tuonti- ja vientitodistukset .................................................................................... 91

III luku Suojatoimenpiteet ja sisäisen ja ulkoisen jalostuksen menettely........................... 95

IV luku Tuontiin sovellettavat säännöt ............................................................................... 99

V OSASTO TUOTANTOKYKY ............................................................................................ 101

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon1,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon2,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Viinialaan sovellettavan yhteisön järjestelmän perusta on viinin yhteisestä

markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY)

N:o 1493/19991 ja sen täytäntöönpanoasetuksissa.

(2) Viinin kulutus yhteisössä on vähentynyt tasaisesti, ja viinin vienti yhteisöstä on vuodesta

1996 kasvanut paljon hitaammin kuin tuonti. Tämä on johtanut tarjonnan ja kysynnän

epätasapainoon, joka vuorostaan aiheuttaa tuottajahintoihin ja -tuloihin kohdistuvaa

painetta.

(3) Kaikki asetukseen (EY) N:o 1493/1999 nykyisellään sisältyvät välineet eivät ole

onnistuneet lisäämään viinialan kilpailukykyä ja kestävää kehitystä.

Markkinamekanismeihin liittyvät toimenpiteet ovat usein osoittautuneet

kustannustehokkuudeltaan huonoiksi, koska ne ovat edistäneet rakenteellisten ylijäämien

syntymistä eikä niihin ole liittynyt vaatimusta rakenteellisista parannuksista. Lisäksi jotkin

voimassa olevat sääntelytoimenpiteet ovat rajoittaneet perusteettomasti kilpailukykyisten

tuottajien toimia.

(4) Näin ollen näyttää siltä, että nykyisellä oikeudellisella kehyksellä ei voida saavuttaa

kestävällä tavalla perustamissopimuksen 33 artiklassa määrättyjä tavoitteita eikä

varsinkaan tasapainottaa viinimarkkinoita ja taata asianomaiselle maatalousyhteisölle

kohtuullista elintasoa.

(5) Saatujen kokemusten perusteella yhteisön viinialan järjestelmä on asianmukaista muuttaa

perusteellisesti seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi: yhteisön viinintuottajien

kilpailukyvyn parantaminen, yhteisön alueen laatuviinien maineen vahvistaminen

maailman parhaina, vanhojen markkinoiden takaisinvaltaus ja uusien markkinoiden

valloittaminen yhteisössä ja muualla maailmassa, sellaisen viinijärjestelmän luominen,

jonka selkeät, yksinkertaiset ja tehokkaat säännöt tasapainottavat tarjontaa ja kysyntää,

sekä sellaisen viinijärjestelmän luominen, jonka avulla voidaan säilyttää yhteisön

viinintuotannon parhaat perinteet, vahvistaa monien maaseutualueiden

yhteiskuntarakennetta ja varmistaa, että kaikki tuotanto on ympäristöystävällistä. Sen

vuoksi on tarpeen kumota asetus (EY) N:o 1493/1999 ja korvata se tällä uudella

asetuksella.

(6) Ennen tämän asetuksen laatimista on järjestetty arviointi- ja kuulemismenettely viinialan

tarpeiden määrittämiseksi ja huomioon ottamiseksi. Marraskuussa 2004 tilattiin ja

julkaistiin ulkoinen arviointikertomus. Komissio järjesti 16 päivänä helmikuuta 2006

seminaarin, jossa sidosryhmillä oli mahdollisuus ilmaista mielipiteensä. Komission

tiedonanto "Kohti kestävää viinialaa Euroopassa" julkaistiin 22 päivänä kesäkuuta 2006.

Se sisälsi myös vaikutusten arvioinnin, jossa esitettiin erilaisia vaihtoehtoja viinialan

uudistukselle.

(7) Vuoden 2006 heinäkuusta marraskuuhun käytiin keskusteluja neuvoston tasolla. Euroopan

talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea antoivat joulukuussa 2006 kertomuksensa

(8) Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista

erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY)

N:o 1234/2007(yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus)1 olisi myöhemmin katettava

myös viiniala. Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen sisältyy säännöksiä,

jotka ovat luonteeltaan horisontaalisia, kuten kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa,

kilpailusääntöjä, tarkastuksia ja seuraamuksia sekä komission ja jäsenvaltioiden välistä

tietojenvaihtoa koskevat säännökset. Jotta tämän asetuksen säännökset, jotka liittyvät

kyseisiin horisontaalisiin kysymyksiin, voitaisiin helposti sisällyttää yhteisiä

markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen, niiden olisi oltava mahdollisimman pitkälti

yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen säännösten mukaisia.

(9) On tärkeää säätää tukitoimenpiteistä, joilla voidaan vahvistaa kilpailurakenteita. Vaikka

kyseisten toimenpiteiden rahoitus ja määrittely on komission tehtävä, jäsenvaltioille olisi

annettava mahdollisuus valita tarvittavat toimenpiteet omia alueitaan varten ottaen

tarvittaessa huomioon alueelliset erityispiirteensä ja sisällyttää ne kansallisiin

tukiohjelmiinsa. Näiden ohjelmien täytäntöönpanon tulisi olla jäsenvaltioiden vastuulla.

(10) Kun määrärahat jaetaan jäsenvaltioiden kansallisille tukiohjelmille, tärkeimmän

jakoperusteen olisi liityttävä jäsenvaltioiden aiempiin osuuksiin viinialan määrärahoista,

viiniköynnöstä kasvavaan alaan ja aiempaan tuotantoon. Tätä perustetta olisi kuitenkin

mukautettava ottaen huomioon sellaiset tilanteet, joissa aiempiin osuuksiin viinialan

määrärahoista perustuva käyttö tärkeimpänä jakoperusteena johtaisi määrärahojen

(11) Kansallisten tukiohjelmien yhtenä tärkeimpänä tukikelpoisena toimenpiteenä olisi oltava

yhteisön viinien menekinedistäminen ja markkinointi kolmansissa maissa. Määrärahoja

olisi edelleen myönnettävä rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen, koska

nämä toimet vaikuttavat alaan positiivisesti. Tukea olisi annettava myös alalle tehtäviin

investointeihin, joilla pyritään parantamaan yritysten taloudellista suorituskykyä sinällään.

Sivutuotteiden tislaustuen olisi oltava niiden jäsenvaltioiden käytettävissä, jotka haluavat

käyttää tällaista välinettä viinin laadun varmistamiseen samalla ympäristöä suojellen.

(12) Ennaltaehkäisevien välineiden, joita ovat satovakuutus, sijoitusrahastot ja rypäleiden

korjaaminen raakana, olisi oltava tukiohjelmissa tukikelpoisia, jotta tuottajia

kannustettaisiin toimimaan kriisitilanteissa vastuullisesti.

(13) On perusteltua säilyttää joitakin perinteisiä toimenpiteitä siirtymäkauden ajan, jotta

lievennetään tähän saakka yhteisön varoista rahoitettujen tavanomaisten

markkinatoimenpiteiden muuten äkillistä päättämistä. Kyseisiä toimenpiteitä ovat tuki

viinin tislaukselle alkoholijuomiksi, tuki erityiselle tislaustoimenpiteelle ja tuki väkevöidyn

rypäleen puristemehun käytölle.

(14) Lopuksi on otettava huomioon myös se, että jäsenvaltiot voivat eri syistä pitää parempana

myöntää viljelijöille tuotannosta irrotettua tukea tilatukijärjestelmän mukaisesti. Tämä

mahdollisuus olisikin jätettävä jäsenvaltioiden ratkaistavaksi ja tilatukijärjestelmän

erityispiirteiden vuoksi tällaisten siirtojen olisi oltava peruuttamattomia ja niiden

perusteella olisi vastaavasti supistettava kansallisille tukiohjelmille varattuja määrärahoja

(15) Kun yhteisö rahoittaa tukikelpoisia toimenpiteitä, rahoituksen edellytyksenä olisi

mahdollisuuksien mukaan oltava se, että asianomaiset tuottajat noudattavat eräitä

ympäristöön liittyviä sääntöjä. Jos laiminlyöntejä todetaan, tukia olisi alennettava.

(16) Viinialaa olisi tuettava myös Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston

(maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/20051 mukaisista rakennetoimenpiteistä.

(17) Seuraavat asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaiset toimenpiteet lienevät kiinnostavia

viinialan kannalta: nuorten viljelijöiden toiminnan aloittaminen, tekniset investoinnit ja

markkinoinnin kehittäminen, ammatillinen koulutus, tuottajaorganisaatioille tiedotus- ja

menekinedistämistoimiin myönnettävä tuki laatujärjestelmään liittymisen jälkeen,

maatalouden ympäristötoimenpiteet sekä varhaiseläke viljelijöille, jotka lopettavat

kaupallisen maatalouden harjoittamisen siirtääkseen tilan toiselle viljelijälle.

(18) Jotta asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaiset määrärahat lisääntyisivät, määrärahoja olisi

siirrettävä asteittain sen mukaiseen talousarvioon, kun kyse on riittävän suurista määristä.

(19) Viinialalla olisi sovellettava eräitä sääntelytoimenpiteitä erityisesti terveyteen, laatuun ja

kuluttajien odotuksiin liittyvistä syistä.

(20) Enemmän kuin 50 000 hehtolitraa vuodessa tuottavien jäsenvaltioiden olisi edelleen oltava

vastuussa niiden rypälelajikkeiden luokittelusta, joista viinin valmistaminen on sallittua

niiden alueilla. Eräät rypälelajikkeet olisi jätettävä luokittelun ulkopuolelle.

(21) Eräitä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita olisi pidettävä yhteisössä kaupan

viinialan tuotteiden erityisluokittelun ja vastaavien eritelmien mukaisesti.

(22) Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuotteet olisi tuotettava noudattaen eräitä

viininvalmistusmenetelmiä ja rajoituksia koskevia sääntöjä, joilla taataan, että

terveysnäkökohdat ja kuluttajien odotukset laadun ja tuotantomenetelmien suhteen otetaan

huomioon. Joustavuuden varmistamiseksi kyseisten menetelmien päivittämisestä ja uusien

menetelmien hyväksymisestä olisi huolehdittava täytäntöönpanotoimenpiteiden avulla,

lukuun ottamatta väkevöimistä ja happamuuden lisäämistä koskevia menetelmiä, sillä ne

ovat poliittisesti herkkiä aiheita, joiden muuttamiseksi toimivallan tulisi pysyä neuvostolla.

(23) Viinin alkoholipitoisuuden lisäämiseen olisi sovellettava eräitä rajoja, ja se olisi

tarvittaessa suoritettava lisäämällä viiniin tiivistettyä rypäleen puristemehua tai

puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua tai sakkaroosia, jos sen käyttö on

aiemminkin ollut sallittu. Näiden sallittujen väkevöintien rajat olisi tehtävä tähänastista

tiukemmiksi.

(24) Rypäleiden liikapuristaminen olisi kiellettävä siitä saatavan viinin huonolaatuisuuden

vuoksi.

(25) Komission olisi kansainvälisten vaatimusten täyttämiseksi otettava yleiseksi perustaksi

Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) suosittelemat viininvalmistusmenetelmät.

(26) Yhteisössä olisi kiellettävä kolmannesta maasta peräisin olevan viinin leikkaaminen

yhteisön viinin kanssa samoin kuin kolmansista maista peräisin olevien viinien

leikkaaminen keskenään. Tietynlaista kolmansista maista peräisin olevaa rypäleen

puristemehua, viinirypälemehua ja tietynlaisia tuoreita rypäleitä ei myöskään pitäisi voida

viiniyttää eikä lisätä viiniin yhteisön alueella.

(27) Laatuviinien käsite perustuu yhteisössä muun muassa viinin maantieteelliseen alkuperään

liittyviin erityisominaisuuksiin. Kuluttaja tunnistaa tällaiset viinit niille myönnetyistä

suojatuista alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä, vaikkakaan

nykyjärjestelmä ei ole vielä täysin valmis tältä osin. Jotta asianomaisten tuotteiden laadun

takeena oleva kehys olisi avoin ja kehittyneempi, olisi otettava käyttöön järjestelmä, jossa

alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevat hakemukset tutkitaan noudattaen

lähestymistapaa, jota sovelletaan muihin elintarvikkeisiin kuin viiniin ja väkeviin

alkoholijuomiin yhteisön horisontaalisessa laatupolitiikassa maataloustuotteiden ja

elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä

maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/20061 mukaisesti.

(28) Alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien erityisten

laatuominaisuuksien säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tässä suhteessa

tiukempia sääntöjä.

(29) Jotta maantieteelliset merkinnät ja alkuperänimitykset saisivat suojan yhteisössä, ne olisi

hyväksyttävä ja rekisteröitävä yhteisön tasolla. Jotta varmistetaan, että nimitykset täyttävät

tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, asianomaisen jäsenvaltion kansallisten

viranomaisten olisi tutkittava hakemukset noudattaen yhteisiä vähimmäisvaatimuksia,

joihin kuuluu kansallinen menettely, jonka mukaisesti voidaan esittää hakemusta koskevia

vastaväitteitä. Komission olisi sen jälkeen tutkittava päätökset sen varmistamiseksi, että

hakemukset ovat tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaiset ja että lähestymistapa

on kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukainen.

(30) Suojaa olisi voitava hakea kolmansien maiden alkuperänimityksille ja maantieteellisille

merkinnöille, jotka ovat suojattuja alkuperämaassaan.

(31) Rekisteröintimenettelyssä olisi annettava kaikille jäsenvaltion tai kolmannen maan

luonnollisille tai oikeushenkilöille, joiden oikeutettua etua asia koskee, mahdollisuus

käyttää oikeuksiaan esittämällä vastaväitteensä.

(32) Rekisteröidyillä alkuperänimityksillä ja maantieteellisillä merkinnöillä olisi oltava suoja

sellaista käyttöä vastaan, joka hyödyntää perusteettomasti edellytykset täyttävien

tuotteiden mainetta. Rehellisen kilpailun edistämiseksi ja kuluttajien harhauttamisen

estämiseksi suojan olisi koskettava myös tuotteita ja palveluja, jotka eivät kuulu tämän

asetuksen soveltamisalaan, perustamissopimuksen liitteeseen 1 kuulumattomat tuotteet

mukaan luettuina.

(34) Yhteisön alueella suojattuja alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä varten olisi

oltava valvontajärjestelmä, joka on mahdollisuuksien mukaan yhdenmukainen rehu- ja

elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen

mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta

2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/20041 kanssa,

kuten myös tarkastusjärjestelmä, jolla varmistetaan, että asianomaiset viinit ovat eritelmän

mukaisia.

(35) Jäsenvaltioiden olisi voitava periä maksu aiheutuneiden kulujen kattamiseksi, mukaan

lukien tähän asetukseen perustuvat, suojaamista koskevien hakemusten käsittelystä,

vastustuksesta, muutoshakemuksista ja peruutuspyynnöistä aiheutuneet kulut.

(36) Uutta tarkastelumenettelyä ei pitäisi oikeusvarmuuden vuoksi soveltaa yhteisössä nykyisin

voimassa oleviin alkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin. Asianomaisten

jäsenvaltioiden olisi kuitenkin annettava komissiolle tiedoksi perustiedot ja säännökset,

joiden perusteella tällaiset nimitykset ja merkinnät on hyväksytty kansallisella tasolla, ja

jollei näitä tietoja toimiteta, alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä voisi menettää

suojansa. Nykyisten alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen peruuttamisen

olisi oikeusvarmuuden vuoksi oltava rajoitettua.

(37) Laatupolitiikkaa säännellään kansallisella tasolla tietyissä jäsenvaltioissa kansallisten

säännösten ja käytäntöjen mukaisesti. Kyseisiä säännöksiä ja käytäntöjä voidaan jatkaa.

(38) Tiettyjä merkintöjä on käytetty yhteisössä perinteisesti, ja ne antavat kuluttajille viinien

erityispiirteistä ja laadusta tietoja, jotka täydentävät alkuperänimityksistä ja

maantieteellisistä merkinnöistä ilmeneviä tietoja. Tällaiset perinteiset merkinnät olisi

voitava suojata yhteisössä sisämarkkinoiden toimivuuden ja rehellisen kilpailun

varmistamiseksi sekä sen välttämiseksi, että kuluttajia johdettaisiin harhaan.

(39) Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden kuvauksella, nimityksellä ja

esillepanolla voi olla merkittävä vaikutus niiden markkinoitavuuteen. Jäsenvaltioiden

viinituotteiden merkintöjä koskevan lainsäädännön erot voivat haitata sisämarkkinoiden

toimintaa.

(40) Sen vuoksi olisi vahvistettava säännöt, joissa otetaan huomioon kuluttajien ja tuottajien

oikeutetut edut. Tästä syystä on tarpeen vahvistaa yhteisön merkintäsäännöt.

(41) Säännöissä olisi velvoitettava käyttämään eräitä merkintöjä tuotteen tunnistamiseksi

myyntinimityksen perusteella ja eräiden tärkeiden tietojen antamiseksi kuluttajalle. Eräiden

muiden valinnaisten tietojen käytöstä olisi myös säädettävä yhteisön tasolla.

(42) Jollei muutoin säädetä, viinialan merkintäsääntöjen olisi täydennettävä myytäväksi

tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan

jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY1 vahvistettuja sääntöjä, joita

sovelletaan horisontaalisesti. Kokemusten mukaan merkintäsääntöjä ei ole useinkaan syytä

eriyttää viinituotteen luokan mukaan. Sääntöjä olisi sen vuoksi periaatteessa sovellettava

kaikkiin viiniluokkiin, myös tuontituotteisiin. Säännöissä olisi erityisesti sallittava

rypälelajikkeen ja satovuoden merkitseminen viineihin, joilla ei ole alkuperänimitystä tai

maantieteellistä merkintää, edellyttäen että merkintöjen todenperäisyyttä ja seurantaa

koskevia vaatimuksia ja poikkeuksia noudatetaan ja otetaan huomioon kuluttajille

aiheutuvien sekaannusten mahdollisuus.

(43) Yhteisön tasolla määriteltyihin viinialan tarpeisiin vastaamista voidaan edelleen edistää jo

olemassa olevien ja perustettavien tuottajaorganisaatioiden avulla. Niiden tuottaman

hyödyn olisi synnyttävä niiden jäsenilleen tarjoamiensa palvelujen laajuudesta ja

tehokkuudesta. Sama pätee myös toimialakohtaisiin organisaatioihin. Jäsenvaltioiden olisi

hyväksyttävä organisaatiot, jotka ovat tiettyjen yhteisön tasolla määriteltyjen vaatimusten

mukaisia.

(44) Jäsenvaltioiden olisi voitava panna täytäntöön toimialakohtaisten organisaatioiden tekemät

päätökset viinien markkinoiden toimivuuden parantamiseksi. Päätösten perusteella ei

pitäisi kuitenkaan voida toteuttaa menettelyjä, jotka voivat vääristää markkinoita.

(45) Yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen yhteisössä edellyttää kauppajärjestelmän

käyttöönottoa yhteisön ulkorajoilla. Kauppajärjestelmän olisi sisällettävä

tuontitullijärjestelmä, ja sen pitäisi periaatteessa vakauttaa yhteisön markkinat.

Kauppajärjestelmän olisi perustuttava yhteisön kansainvälisiin velvollisuuksiin ja

erityisesti Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuksista johtuviin velvollisuuksiin.

(46) Kauppavirtojen seuranta liittyy ennen kaikkea hallinnointiin, joka olisi hoidettava

joustavasti. Komission olisi sen vuoksi tehtävä päätös todistuksia kokevista vaatimuksista

ottaen huomioon tuonti- ja vientitodistusten tarve kyseisten markkinoiden hallinnoinnin ja

erityisesti kyseisten tuotteiden tuonnin seurannan kannalta. Todistuksia koskevat yleiset

edellytykset olisi kuitenkin vahvistettava tässä asetuksessa.

(47) Kun tuonti- ja vientitodistuksista säädetään, olisi säädettävä myös vakuudesta niiden

toimien toteuttamisen varmistamiseksi, joille tällaisia todistuksia myönnetään.

(48) Tuontitullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä

yhteisön ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi kuitenkin poikkeuksellisissa

olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi. Tällöin yhteisön olisi voitava viipymättä

toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa

tällaisten tapausten mahdollisesti aiheuttamilta häiriöiltä. Toimenpiteiden olisi oltava

yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien mukaisia.

(49) Viinirypälemehun ja rypäleen puristemehun tuonnista yhteisön markkinoille aiheutuvien

mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tällaisten tuotteiden

tuonnissa olisi tiettyjen ehtojen täyttyessä edellytettävä lisätuontitullia.

(50) Viinimarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja erityisesti

markkinahäiriöiden välttämiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta kieltää sisäisen ja

ulkoisen jalostuksen menettelyn käyttö. Tällaista markkinoiden hallintovälinettä on yleensä

sovellettava nopeasti, jotta se saavuttaisi tavoitteensa. Komissiolle olisi sen vuoksi

annettava asiaankuuluva toimivalta.

(51) Kolmansista maista tuotaviin tuotteisiin olisi sovellettava yhteisön sääntöjä, jotka koskevat

tuoteluokkia, merkintöjä, alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä. Niiden

mukana olisi oltava määritysseloste.

(52) On aiheellista antaa tietyin edellytyksin komissiolle valtuudet avata ja hallinnoida

perustamissopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai neuvoston

antamista säädöksistä johtuvia tariffikiintiöitä.

(53) Viinin ylituotanto on lisääntynyt yhteisössä, kun uusien viljelmien siirtymävaiheen

istutuskieltoa on rikottu. Yhteisössä on merkittävä määrä laittomia istutuksia, jotka

synnyttävät epätervettä kilpailua ja pahentavat viinialan ongelmia.

(54) Olisi erotettava toisistaan ennen 31 päivää elokuuta 1998 ja sen jälkeen toteutetut laittomat

istutukset siltä osin kuin kyseessä ovat tuottajien näihin aloihin liittyvät velvoitteet. Ennen

1 päivää syyskuuta 1998 toteutetuille laittomille istutuksille olisi annettava viimeinen

tilaisuus säännönmukaistamiseen asetuksen (EY) N:o 1493/1999 2 artiklan 3 kohdan

mukaisin edellytyksin. Tämän asetuksen vastaavaa säännöstä olisi näin ollen sovellettava

takautuvasti.

(55) Ennen 1 päivää syyskuuta 1998 laittomasti istutettuihin aloihin ei ole tähän mennessä

sovellettu raivausvelvoitetta. Olisi säädettävä, että asianomaisten tuottajien on

säännönmukaistettava alat suorittamalla niistä maksu. Jos kyseisiä aloja ei ole

säännönmukaistettu 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä, tuottajien olisi raivattava ne

omalla kustannuksellaan. Tämän pakollisen raivausvaatimuksen noudattamatta jättämisellä

olisi oltava taloudellisia seuraamuksia.

(56) Alat, jotka on istutettu kiellosta huolimatta 31 päivän elokuuta 1998 jälkeen, olisi

raivattava, mikä on asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 säädetty seuraamus. Tämän

pakollisen raivausvaatimuksen noudattamatta jättämisellä olisi oltava taloudellisia

seuraamuksia.

(57) Siihen asti kun säännönmukaistamis- ja raivaustoimenpiteet pannaan täytäntöön, viiniä,

joka on saatu kieltoa rikkoen istutetuilta aloilta, joita ei ole säännönmukaistettu asetuksen

(EY) N:o 1493/1999 mukaisesti, ei saa saattaa markkinoille muuten kuin tislattavaksi

asianomaisen tuottajan kustannuksella. Kyseisen säännön noudattamista voidaan valvoa

(58) Vaikka uusien viljelmien siirtymävaiheen istutuskielto on vaikuttanut jonkin verran

viinimarkkinoiden tarjonnan ja kysynnän tasapainoon, se on samanaikaisesti luonut esteitä

kilpailukykyisille tuottajille, jotka tarvitsevat joustavuutta kasvaneeseen kysyntään

vastaamiseksi.

(59) Koska markkinatasapainoa ei ole vielä saavutettu ja koska raivausjärjestelmän kaltaisten

liitännäistoimenpiteiden vaikutus näkyy viiveellä, on tärkeää pitää voimassa uusien

viljelmien istutuskielto 31 päivään joulukuuta 2015, jolloin se olisi lopullisesti

lakkautettava, jotta kilpailukykyiset tuottajat voivat vapaasti toimia markkinaedellytysten

mukaisesti. Jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava mahdollisuus jatkaa tätä kieltoa

alueillaan 31 päivään joulukuuta 2018 saakka, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi.

(60) Nykyinen mahdollisuus sallia uusia istutuksia emoviiniköynnösten varttamisoksien

tuottamista varten taikka uusjaon tai pakkolunastuksen yhteydessä sekä kokeellista

viininviljelyä varten, ei näyttäisi merkittävästi häiritsevän viinimarkkinoita, joten niiden

olisi oltava edelleen sallittuja asianmukaisesti valvottuina.

(61) Uudelleenistutusoikeuksia olisi edelleen myönnettävä tuottajille, jotka sitoutuvat

raivaamaan vastaavan viiniköynnöstä kasvavan alan, koska tällaisten istutusten

nettovaikutus tuotantoon on yleensä olematon.

(62) Lisäksi jäsenvaltion olisi voitava sallia uudelleenistutusoikeuksien siirto toiselle tilalle, jos

valvonta on riittävää ja siirto tehdään laadun parantamiseksi, siirto koskee

(63) Olisi perustettava kansallisten tai alueellisten varantojen järjestelmä tarkoituksena parantaa

viinintuotantokyvyn hallintaa ja edistää uudelleenistutusoikeuksien tehokasta käyttöä, mikä

puolestaan lieventää väliaikaisen istutuskiellon vaikutusta.

(64) Jotta jäsenvaltiot voisivat mukauttaa varantojen istutusoikeuksien käytön paikallisiin

tarpeisiin, niillä olisi oltava laaja harkintavalta varantojen hallinnossa edellyttäen, että

valvonta on riittävää. Tähän olisi liityttävä mahdollisuus ostaa istutusoikeuksia varannon

kartuttamiseksi sekä myydä istutusoikeuksia varannosta. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi

edelleen sallittava olla soveltamatta varantojärjestelmää, jos ne voivat osoittaa niillä jo

olevan tehokas järjestelmä istutusoikeuksien hallinnoimiseksi.

(65) Erityisten etujen myöntäminen nuorille viinintuottajille voi helpottaa toiminnan

aloittamisen lisäksi myös tilojen rakenteellista mukauttamista toiminnan aloittamisen

jälkeen, ja tällaisille tuottajille olisi voitava myöntää oikeuksia varannoista korvauksetta.

(66) Istutusoikeuksien haltijoiden olisi käytettävä oikeudet kohtuullisen ajan kuluessa

voimavarojen mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamiseksi ja tarjonnan

mukauttamiseksi kysyntään paremmin. Muutoin ne olisi siirrettävä tai jälleensiirrettävä

varantoon. Samoista syistä varantoon siirretyt oikeudet olisi myönnettävä kohtuullisen ajan

kuluessa.

(67) Jäsenvaltioihin, joissa ei ole sovellettu istutusoikeuksien järjestelyä 31 päivään joulukuuta

2007 mennessä, ei sen vuoksi tulisi soveltaa uusien viljelmien siirtymävaiheen

(68) Lisäliitännäistoimenpiteenä olisi otettava käyttöön raivausjärjestelmä tavoitteena luoda

markkinaolosuhteisiin sopeutuva viiniala. Jos tuottaja katsoo, että joidenkin viljelyalojen

olosuhteet eivät ole suotuisia elinkelpoiselle tuotannolle, tuottajalle olisi annettava

mahdollisuus leikata kustannuksiaan ja poistaa kyseiset alat viinintuotannosta sekä

harjoittaa asianomaisilla aloilla muuta toimintaa tai poistaa ne kokonaan

maataloustuotannosta.

(69) Kokemus on osoittanut, että jos raivauksen salliminen palkkiota vastaan jätetään

jäsenvaltioiden tehtäväksi, toimenpide ja sen vaikutukset tarjontaan saattavat olla

tehottomia. Tuottajien olisi sen vuoksi päinvastoin kuin nykyjärjestelmässä voitava

yleisesti osallistua raivausjärjestelmään ja heillä olisi oltava yksinomainen oikeus päättää

sen soveltamisesta. Tuottajille olisi myönnettävä viiniköynnösten raivaamisesta vastineeksi

hehtaarikohtainen palkkio. Ne jäsenvaltiot, joissa tuotetaan alle 50 000 hehtolitraa viiniä

vuodessa, olisi jätettävä raivausjärjestelmän ulkopuolelle, sillä ne eivät vaikuta

merkittävästi yhteisön tuotantoon.

(70) Jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa puolueettomin perustein raivauspalkkion tasot

komission määrittämien asteikkojen mukaisesti.

(71) Raivattujen alojen vastuullisen käsittelyn varmistamiseksi palkkio-oikeuden edellytyksenä

olisi oltava, että asianomainen tuottaja noudattaa sovellettavia ympäristösääntöjä. Jos

sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, raivauspalkkiota tulisi vähentää samassa suhteessa.

(72) Jäsenvaltioiden olisi ympäristöongelmien estämiseksi voitava kieltää raivaukset

vuoristoalueilla, jyrkkärinteisillä alueilla ja joillakin pienten saarten alueilla sekä

erityisedellytysten mukaisesti, kun kyseessä ovat ympäristönäkökohdat. Yhteisön

syrjäisimpiä alueita koskevan politiikan mukaisesti raivausjärjestelmää ei sovelleta

Azoreihin, Madeiraan eikä Kanariansaariin. Jäsenvaltioiden olisi voitava keskeyttää

raivausjärjestelmän soveltaminen, kun raivatun alan yhteenlaskettu osuus on 8 prosenttia

viiniköynnöstä kasvavasta alasta (10 prosenttia alueellisesti).

(73) Jos jossakin jäsenvaltiossa raivattu ala ylittäisi 15 prosenttia sen koko viiniköynnöstä

kasvavasta alasta, raivaus olisi voitava rajoittaa 15 prosenttiin kyseisessä jäsenvaltiossa,

jotta vältetään raivausresurssien kohtuuton keskittyminen muiden jäsenvaltioiden

kustannuksella. Lisäksi raivaus olisi voitava lopettaa sellaisena vuonna, jona raivattu ala on

6 % koko viiniköynnöstä kasvavasta alasta.

(74) Raivattua maatalousalaa, jota aiemmin käytettiin viiniköynnösten viljelyyn, olisi pidettävä

tilatukijärjestelmässä tukikelpoisena alana, ja sille olisi myönnettävä keskimääräistä

alueellista tuotannosta irrotettua suoraa tukea, jonka enimmäismäärä ei talousarvioon

liittyvistä syistä saisi ylittää tiettyä summaa.

(75) Kansallisen tuen rajoittamaton myöntäminen voi vaarantaa yhtenäismarkkinoiden

moitteettoman toiminnan. Viinialan yhteiseen markkinajärjestelyyn olisi sen vuoksi

periaatteessa sovellettava valtiontukea koskevia perustamissopimuksen määräyksiä.

Raivauspalkkiota ja eräisiin tukiohjelmiin liittyviä toimenpiteitä koskevissa säännöksissä ei

(76) Viinintuotantokyvyn hallinnan parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava

komissiolle omaa tuotantokykyään koskeva selvitys. Siihen sisältyvien tietojen olisi

perustuttava viinitilarekisteriin, jota olisi ylläpidettävä ja päivitettävä säännöllisesti.

Rekisteriä koskevat yksityiskohtaiset tiedot olisi vahvistettava komission

täytäntöönpanoasetuksella. Sen vuoksi yhteisön viinitilarekisterin perustamisesta

24 päivänä heinäkuuta 1986 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2392/861 olisi

kumottava. Jotta jäsenvaltiot toimittaisivat selvityksen, tukea rakenneuudistukseen ja

uusiin lajikkeisiin siirtymiseen olisi myönnettävä vain selvityksen toimittaneille

jäsenvaltioille.

(77) Viiniyttämiseen käytettävien rypäleiden, rypäleen puristemehun ja viinin tuottajien olisi

toimitettava joka vuosi satoilmoitus, jotta asiaankuuluvien poliittisten ja hallinnollisten

valintojen tekemiseksi olisi käytettävissä tarvittavat tiedot. Jäsenvaltioiden olisi voitava

vaatia viiniyttämiseen käytettävien rypäleiden kauppiaita ilmoittamaan vuosittain

edellisestä sadosta kaupan pidetyt määrät. Rypäleen puristemehun ja viinin tuottajien sekä

muiden kauppiaiden kuin vähittäiskauppiaiden olisi ilmoitettava hallussaan olevan

rypäleen puristemehun ja viinin määrät.

(78) Olisi säädettävä, että kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden

mukana on oltava yhteisössä liikkuessa saateasiakirja, jotta niiden jäljitettävyys on riittävä

erityisesti kuluttajansuojan kannalta.

(79) Jotta perustelluissa kriisitapauksissa voitaisiin toimia myös vuoden 2012 tukiohjelmiin

sisältyvän väliaikaisen erityiselle tislaustoimenpiteelle annettavan tuen päätyttyä,

jäsenvaltioiden olisi voitava antaa tukea erityiselle tislaustoimenpiteelle niin, että

kokonaismäärärahat eivät ylitä 15 %:a jäsenvaltion vuosittaisten kansallisessa

tukiohjelmassa varattujen määrärahojen vastaavasta arvosta. Tällaisesta tuesta olisi

ilmoitettava komissiolle ja se olisi hyväksyttävä tämän asetuksen nojalla ennen sen

myöntämistä.

(80) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä

menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta

1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY1 mukaisesti.

(81) Yhteisön olisi rahoitettava jäsenvaltioille tämän asetuksen soveltamisesta seuraavista

velvollisuuksista aiheutuvia menoja yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä

kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/20052 mukaisesti.

(82) Jäsenvaltioiden ja komission olisi toimitettava toisilleen tämän asetuksen soveltamiseksi

tarvittavat tiedot.

(83) Tässä asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi on tarpeen

tehdä tarkastuksia ja soveltaa seuraamuksia, jos velvollisuuksia ei hoideta. Komissio olisi

sen vuoksi valtuutettava antamaan säännöt, jotka koskevat myös aiheettomasti suoritettujen

maksujen takaisinperintää ja jäsenvaltioiden velvollisuuksia, jotka liittyvät tarkastuksista

(84) Tämän asetuksen noudattamisen varmistamisen tulisi olla jäsenvaltioiden viranomaisten

vastuulla, ja olisi vahvistettava järjestelyt, jotta komissio voi valvoa ja varmistaa

noudattamisen.

(85) Viinialan tilatukijärjestelmään sisällyttämistä koskevan säännöksen antamiseksi kaikkien

aktiivisessa tuotannossa olevien viininviljelyalojen olisi oltava tukikelpoisia

tilatukijärjestelmässä, josta säädetään yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä

koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä

syyskuuta 2003 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1782/20031.

(86) Bulgarian, Tsekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan,

Romanian, Slovenian ja Slovakian viininviljelijöiden olisi saatava hyötyä viinin

tukiosuuden sisällyttämisestä tilatukijärjestelmään samoin edellytyksin kuin viiniviljelijät

yhteisössä sen 30 päivän huhtikuuta 2004 mukaisessa kokoonpanossa. Sen vuoksi viinin

tukiosuuteen tilatukijärjestelmässä ei pitäisi soveltaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003

143 a artiklassa esitettyä tukien lisäystä koskevaa aikataulua.

(87) Asetus (EY) N:o 1782/2003 ja maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja

menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa 17 päivänä joulukuuta

2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 3/20082 olisi muutettava vastaavasti.

(88) Siirryttäessä asetuksen (EY) N:o 1493/1999 ja muiden viinialan asetusten järjestelyistä

tässä asetuksessa vahvistettuihin järjestelyihin voi ilmetä vaikeuksia, joita ei käsitellä tässä

asetuksessa. Tällaisen mahdollisuuden varalta komission olisi voitava toteuttaa tarvittavat

siirtymätoimenpiteet. Komissiolla olisi myös oltava valtuudet ratkaista erityisiä käytännön

ongelmia,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

  • 1. 
    Tässä asetuksessa vahvistetaan erityissäännöt, joita sovelletaan asetuksen (EY)

N:o 1234/2007 liitteessä I olevassa XII osassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja

kaupan pitämiseen.

  • 2. 
    Tässä asetuksessa säädetään 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta:
  • a) 
    tukitoimenpiteistä;
  • b) 
    sääntelytoimenpiteistä;

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan liitteessä I esitettyjä määritelmiä.

II OSASTO

TUKITOIMENPITEET

I luku

Tukiohjelmat

1 JAKSO

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

3 artikla

Soveltamisala

Tässä jaksossa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat sitä, miten yhteisön varoja myönnetään

jäsenvaltioille ja sitä, miten jäsenvaltioiden on käytettävä kyseisiä varoja kansallisissa

tukiohjelmissa, jäljempänä 'tukiohjelmat', viinialan erityisten tukitoimenpiteiden rahoittamiseksi.

4 artikla

Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus

  • 1. 
    Tukiohjelmien on oltava yhteisön lainsäädännön mukaisia ja johdonmukaisia yhteisön

toimien, politiikkojen ja painopisteiden kanssa.

  • 2. 
    Jäsenvaltiot ovat vastuussa tukiohjelmista, ja niiden on varmistettava, että tukiohjelmat

ovat sisäisesti johdonmukaisia ja että ne laaditaan ja pannaan täytäntöön puolueettomasti

ottaen huomioon asianomaisten tuottajien taloudellinen tilanne ja tarve välttää tuottajien

perusteetonta eriarvoista kohtelua.

Jäsenvaltiot ovat vastuussa siitä, että tarvittavista tarkastuksista ja seuraamuksista

säädetään ja että ne suoritetaan, jollei tukiohjelmia ole noudatettu.

  • 3. 
    Tukea ei myönnetä:
  • a) 
    tutkimushankkeisiin tai toimenpiteisiin tutkimushankkeiden tukemiseksi;
  • b) 
    toimenpiteisiin, jotka sisältyvät asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaisiin

jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmiin.

2 JAKSO

TUKIOHJELMIEN TOIMITTAMINEN JA SISÄLTÖ

5 artikla

Tukiohjelmien toimittaminen

  • 1. 
    Kunkin liitteessä II tarkoitetun tuottajajäsenvaltion on toimitettava ensimmäisen kerran

viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2008 komissiolle ehdotus viisivuotiseksi tukiohjelmaksi,

joka sisältää tämän luvun mukaisia toimenpiteitä.

Tukiohjelmien tukitoimenpiteet on laadittava jäsenvaltion sopivimmaksi katsomalla

maantieteellisellä tasolla. Tukiohjelmasta on ennen sen komissiolle jättämistä järjestettävä

kuuleminen toimivaltaisten viranomaisten ja asianmukaisen alueellisen tason

organisaatioiden kanssa.

Kukin jäsenvaltio voi toimittaa yhden tukiohjelmaehdotuksen, joka voi olla mukautettu

alueellisten erityispiirteiden mukaan.

  • 2. 
    Tukiohjelmaa voi soveltaa kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on toimitettu

komissiolle.

Jos toimitettu ohjelma ei ole tässä jaksossa vahvistettujen edellytysten mukainen, komissio

ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Tällöin jäsenvaltion on toimitettava

komissiolle tarkistettu tukiohjelma. Tarkistettua tukiohjelmaa voi soveltaa kahden

kuukauden kuluttua sen tiedoksi antamisesta, ellei se ole vieläkin yhteensopimaton, missä

tapauksessa sovelletaan tätä alakohtaa.

  • 3. 
    Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin jäsenvaltioiden toimittamien

tukiohjelmien muutoksiin.

  • 4. 
    Jäljempänä olevaa 6 artiklaa ei sovelleta, jos jäsenvaltion ainoa tukiohjelmatoimenpide

käsittää 9 artiklassa tarkoitetun tilatukijärjestelmään tehtävän tukioikeuksien siirron.

21 artiklaa sovelletaan tällaisessa tapauksessa yksinomaan sen 1 kohdan osalta ja vain sen

vuoden osalta, jona varainsiirto tapahtuu.

6 artikla

Tukiohjelmien sisältö

Tukiohjelmiin on sisällyttävä seuraavaa:

  • a) 
    ehdotettujen toimenpiteiden yksityiskohtainen kuvaus ja määrälliset tavoitteet;
  • b) 
    kuulemisten tulokset;
  • c) 
    arvio ohjelman teknisistä, taloudellisista, ympäristöllisistä ja sosiaalisista vaikutuksista;
  • d) 
    toimenpiteiden täytäntöönpanon aikataulu;
  • e) 
    yleinen rahoitusselvitys, josta ilmenevät käytettävät määrärahat ja suunniteltu

määrärahojen alustava kohdentaminen eri toimenpiteisiin liitteessä II esitettyjen

enimmäismäärien rajoissa;

  • f) 
    seurannassa ja arvioinnissa käytettävät perusteet ja määrälliset indikaattorit sekä

tukiohjelman asianmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi toteutettavat

toimet;

  • g) 
    tukiohjelman täytäntöönpanosta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset.

7 artikla

Tukikelpoiset toimenpiteet

  • 1. 
    Tukiohjelmiin sisältyy yksi tai useampia seuraavista toimenpiteistä:
  • a) 
    9 artiklan mukainen tilatukijärjestelmän tuki;
  • b) 
    10 artiklan mukainen menekinedistäminen;
  • c) 
    viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen 11 artiklan mukaisesti;
  • d) 
    rypäleiden korjaaminen raakana 12 artiklan mukaisesti;
  • g) 
    15 artiklan mukaiset investoinnit;
  • h) 
    16 artiklan mukainen sivutuotteiden tislaus;
  • i) 
    17 artiklan mukainen viinin tislaaminen alkoholijuomaksi;
  • j) 
    18 artiklan mukainen erityinen tislaustoimenpide;
  • k) 
    19 artiklan mukainen tiivistetyn rypäleen puristemehun käyttö;
  • 2. 
    Tukiohjelmiin ei saa sisältyä muita kuin 9 19 artiklassa lueteltuja toimenpiteitä.

8 artikla

Tukiohjelmia koskevat yleissäännöt

  • 1. 
    Liitteessä II esitetään käytettävissä olevien yhteisön varojen jakautuminen ja

talousarviorajat.

  • 2. 
    Yhteisön tukea voidaan myöntää ainoastaan 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukiohjelman

toimittamisen jälkeen aiheutuneisiin tukikelpoisiin menoihin.

  • 3. 
    Jäsenvaltiot eivät saa osallistua yhteisön tukiohjelmissa rahoittamien toimenpiteiden

kustannuksiin.

  • 4. 
    Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat myöntää kansallista tukea

10, 14 ja 15 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin valtiontukea koskevien yhteisön

sääntöjen mukaisesti.

Valtiontukea koskevissa yhteisön säännöissä vahvistettua tuen enimmäismäärää

sovelletaan julkisen rahoituksen kokonaismäärään, johon sisältyy sekä yhteisön että

kansallinen rahoitus.

3 JAKSO

ERITYISET TUKITOIMENPITEET

9 artikla

Tilatukijärjestelmä ja tuki viininviljelijöille

  • 1. 
    Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea viininviljelijöille myöntämällä heille asetuksen

N:o (EY) 1782/2003 III osaston 3 luvun mukaisia tukioikeuksia kyseisen asetuksen

VII liitteessä olevan O kohdan mukaisesti.

  • 2. 
    Jäsenvaltioiden, jotka aikovat käyttää 1 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on

sisällytettävä tämä tuki tukiohjelmiinsa, myös tilatukijärjestelmään tehtävien myöhempien

varainsiirtojen osalta, muuttamalla kyseisiä ohjelmia 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

  • 3. 
    Kun 1 kohdan mukainen tuki on myönnetty, se:
  • a) 
    jää tilatukijärjestelmään eikä ole enää käytettävissä eikä sitä anneta käyttöön

5 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimenpiteisiin, jotka on lueteltu tämän asetuksen

-

10 19 artiklassa tukiohjelmien tulevina toimintavuosina;

  • b) 
    vähentää vastaavassa suhteessa tämän asetuksen 10 19 artiklassa luetelluille

toimenpiteille käytettävissä olevia määrärahoja tukiohjelmissa.

10 artikla

Menekinedistäminen kolmansien maiden markkinoilla

  • 1. 
    Tämän artiklan mukainen tuki kattaa kolmansissa maissa toteutettavat yhteisön viinejä

koskevat tiedotus- ja menekinedistämistoimet, joilla parannetaan yhteisön viinien

kilpailukykyä kyseisissä maissa.

  • 2. 
    Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut toimet koskevat viinejä, joilla on suojattu

alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä tai joihin on merkitty rypälelajike.

  • 3. 
    Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettuihin toimiin voi kuulua ainoastaan
  • a) 
    PR-toimintaa ja myynninedistämistä tai mainontaa, jossa korostetaan erityisesti

yhteisön tuotteiden hyviä ominaisuuksia, etenkin laatua, turvallisuutta tai

ympäristöystävällisyyttä;

  • c) 
    tiedotuskampanjoita erityisesti yhteisön alkuperänimitysten, maantieteellisten

merkintöjen ja luonnonmukaisen tuotannon järjestelmistä;

  • d) 
    laajempien markkinointimahdollisuuksien kannalta tarpeellisia uusia markkinoita

koskevat tutkimukset;

  • e) 
    myynninedistämis- ja tiedotustoimien tulosten arviointitutkimuksia.
  • 4. 
    Yhteisön rahoitusosuus on menekinedistämistoimissa enintään 50 prosenttia tukikelpoisista

menoista.

11 artikla

Viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen

  • 1. 
    Viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen liittyvien

toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa viinintuottajien kilpailukykyä.

  • 2. 
    Viinitilojen rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä tuetaan tämän artiklan

mukaisesti vain, jos jäsenvaltiot toimittavat tuotantokykyään koskevan selvityksen

109 artiklan mukaisesti.

  • 3. 
    Viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen myönnettävä tuki voi

kattaa ainoastaan yhden tai useamman seuraavista toimista:

  • c) 
    viinitilan hoitotekniikoiden parantaminen.

Tukea ei voida myöntää tavanomaiseen uudistamiseen yli-ikäisillä viinitiloilla.

  • 4. 
    Tuki viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen voidaan myöntää

ainoastaan seuraavilla tavoilla:

  • a) 
    tuottajille toimenpiteen täytäntöönpanosta aiheutuneiden tulonmenetysten

korvaaminen;

  • b) 
    rakenneuudistuksesta ja uusiin lajikkeisiin siirtymisestä aiheutuviin kustannuksiin

osallistuminen.

  • 5. 
    Kun kyseessä on 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuottajille toimenpiteen

täytäntöönpanosta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaaminen, korvaus voi olla enintään

100 prosenttia asianomaisista menetyksistä, ja se voidaan myöntää jommallakummalla

seuraavista tavoista:

  • a) 
    sen estämättä, mitä V osaston II luvussa säädetään, vanhojen ja uusien

viiniköynnösten samanaikaiselle esiintymiselle myönnetty lupa, joka voi olla

voimassa enintään kolme vuotta kestävän vahvistetun kauden, voi olla voimassa

enintään istutusoikeuksia koskevan siirtymäjärjestelyn päättymiseen saakka;

  • b) 
    taloudellinen korvaus.

12 artikla

Rypäleiden korjaaminen raakana

  • 1. 
    Tämän artiklan soveltamiseksi rypäleiden raakana korjaamisella tarkoitetaan raakojen

rypäleterttujen hävittämistä tai poistamista kokonaan siten, että kyseiseltä alalta ei tule

lainkaan satoa.

  • 2. 
    Rypäleiden raakana korjaamiseen myönnettävällä tuella pyritään palauttamaan tarjonnan ja

kysynnän tasapaino yhteisön viinimarkkinoilla markkinakriisien ehkäisemiseksi.

  • 3. 
    Tuki rypäleiden raakana korjaamiseen voidaan myöntää kiinteämääräisenä hehtaaritukena,

jonka asianomainen jäsenvaltio määrittää.

Tuki voi olla enintään 50 prosenttia rypäleterttujen hävittämisestä tai poistamisesta

aiheutuvien suorien kustannusten ja tulonmenetysten summasta.

  • 4. 
    Asianomaisten jäsenvaltioiden on otettava käyttöön puolueettomiin perusteisiin perustuva

järjestelmä varmistaakseen, ettei rypäleiden raakana korjaaminen johda siihen, että

yksittäisen viinintuottajan saama korvaus ylittää 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut

enimmäismäärät.

13 artikla

Sijoitusrahastot

  • 2. 
    Sijoitusrahastojen perustamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää väliaikaisena ja

alenevana tukena rahaston hallintokustannusten kattamiseksi.

14 artikla

Satovakuutus

  • 1. 
    Satovakuutukseen myönnettävällä tuella suojataan tuottajien tuloja silloin kun

luonnonkatastrofit, epäsuotuisat sääolot, taudit tai tuholaiseläimet vaikuttavat niihin.

  • 2. 
    Satovakuutusta varten voidaan myöntää tukea yhteisön taloudellisena tukena, joka saa olla

enintään:

  • a) 
    80 prosenttia vakuutusmaksuista, jotka tuottaja on maksanut luonnonkatastrofeihin

rinnastettavien epäsuotuisten sääolojen aiheuttamien menetysten varalta;

  • b) 
    50 prosenttia vakuutusmaksuista, jotka tuottaja on maksanut seuraavien varalta:
  • i) 
    a alakohdassa tarkoitetut menetykset ja muut epäsuotuisten sääolojen

-

aiheuttamat menetykset;

  • ii) 
    eläinten, kasvitautien tai tuholaisten aiheuttamat menetykset.
  • 3. 
    Tukea voidaan myöntää satovakuutusta varten vain, jos asianomaiset vakuutuskorvaukset

eivät korvaa tuottajalle yli sataa prosenttia tulonmenetyksistä ottaen huomioon muut

korvaukset, joita tuottaja on mahdollisesti saanut muista vakuutettuun riskiin liittyvistä

tukijärjestelmistä.

  • 4. 
    Satovakuutukseen myönnettävä tuki ei saa vääristää vakuutusmarkkinoiden kilpailua.

15 artikla

Investoinnit

  • 1. 
    Tukea voidaan antaa sellaisille aineellisille tai aineettomille investoinneille

viininvalmistuslaitteisiin, viininvalmistamojen infrastruktuuriin ja viinin kaupan

pitämiseen, jotka parantavat yrityksen yleistä suorituskykyä ja koskevat yhtä tai useampaa

seuraavista:

  • a) 
    liitteessä IV tarkoitettujen tuotteiden tuotanto tai kaupan pitäminen;
  • b) 
    liitteessä IV tarkoitettuihin tuotteisiin liittyvä uusien tuotteiden, prosessien tai

teknologioiden kehittely;

  • 2. 
    Edellä 1 kohdassa tarkoitettu enimmäistuki rajoitetaan koskemaan mikroyritysten sekä

pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetussa

komission suosituksessa1 tarkoitettuja mikro- ja pienyrityksiä sekä keskisuuria yrityksiä.

Kokorajoitusta ei sovelleta enimmäistuen osalta Azorien, Madeiran, Kanariansaarten,

Ranskan merentakaisten departementtien ja Egeanmeren pienten saarten hyväksi

toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä 18 päivänä syyskuuta 2006 annetussa

asetuksessa (EY) N:o 1405/20062 tarkoitettujen Egeanmeren pienten saarten alueilla.

Enimmäistuki-intensiteetti puolitetaan, kun on kyse suosituksen 2003/361/EY liitteessä

olevan I osaston 2 artiklan 1 kohdan piiriin kuulumattomista yrityksistä, joiden

palveluksessa on vähemmän kuin 750 työntekijää tai joiden liikevaihto on alle

200 miljoonaa euroa.

Tukea ei saa myöntää vaikeuksissa oleville yrityksille, sellaisina kuin ne määritellään

vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja niiden rakenteiden uudistamiseksi

myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa.

  • 3. 
    Tukikelpoisiksi menoiksi ei lasketa asetuksen (EY) N:o 1698/2005 71 artiklan 3 kohdan

a c alakohdassa tarkoitettuja menoja.

  • 4. 
    Yhteisön rahoitusosuuteen tukikelpoisista investointikustannuksista sovelletaan seuraavia

tuen enimmäismääriä:

  • a) 
    50 prosenttia asetuksen (EY) N:o 1083/2006 mukaisiksi lähentymistavoitealueiksi
  • c) 
    75 prosenttia unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan

erityistoimenpiteistä 30 päivänä tammikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY)

N:o 247/20061 mukaisiksi syrjäisimmiksi alueiksi luokitelluilla alueilla;

  • d) 
    65 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1405/2006 tarkoitettujen Egeanmeren pienten

saarten alueilla.

  • 5. 
    Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen sovelletaan tarvittavin muutoksin asetuksen (EY)

N:o 1698/2005 72 artiklaa.

16 artikla

Sivutuotteiden tislaustuki

  • 1. 
    Tukea voidaan myöntää viiniyttämisen sivutuotteiden vapaaehtoiseen tai pakolliseen

tislaukseen, joka on suoritettu liitteessä VI olevassa D kohdassa säädettyjen edellytysten

mukaisesti.

Myönnettävän tuen määrä vahvistetaan tuotetun alkoholin tilavuusprosenttia ja hehtolitraa

kohti. Tukea ei makseta tislattavissa sivutuotteissa olevalle alkoholimäärälle, joka ylittää

10 prosenttia tuotetun viinin sisältämästä alkoholimäärästä.

  • 2. 
    Tuen enimmäismäärät perustuvat keräys- ja käsittelykustannuksiin ja ne vahvistetaan

113 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

17 artikla

Viinin tislaaminen alkoholijuomaksi

  • 1. 
    Tukea voidaan myöntää hehtaarikohtaisena tukena 31 päivään heinäkuuta 2012 saakka

tuottajille, joiden tuottama viini tislataan alkoholijuomaksi.

  • 2. 
    Ennen tuen myöntämistä on esitettävä asiaankuuluvat viinin tislausta koskevat sopimukset

sekä todisteet tislaukseen toimittamisesta.

18 artikla

Erityinen tislaustoimenpide

  • 1. 
    Tukea voidaan myöntää 31 päivään heinäkuuta 2012 saakka vapaaehtoista tai pakollista

tislaustoimenpidettä varten jäsenvaltioiden päätöksestä perustelluissa kriisitapauksissa

ylijäämien vähentämiseksi tai poistamiseksi ja samalla saatavuuden jatkuvuuden

turvaamiseksi sadosta toiseen.

  • 2. 
    Tuen enimmäismäärät vahvistetaan 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn

mukaisesti.

  • 3. 
    Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuetun tislauksen tuloksena tuotettu alkoholi on käytettävä

yksinomaan teollisuudessa tai energiatarkoituksiin kilpailun vääristymisen välttämiseksi.

  • 4. 
    Erityistä tislaustoimenpidettä varten käytettävien määrärahojen osuus ei saa ylittää

seuraavia prosenttisosuuksia liitteessä II vahvistetuista käytettävissä olevista

kokonaismäärärahoista jäsenvaltiota kohti kyseisenä talousarviovuonna:

  • 20 prosenttia vuonna 2009;
  • 15 prosenttia vuonna 2010;
  • 10 prosenttia vuonna 2011;
  • 5 prosenttia vuonna 2012.
  • 5. 
    Jäsenvaltiot voivat lisätä erityistä tislaustoimenpidettä varten käytettävissä olevia

määrärahoja 4 kohdan mukaisten vuosittaisten enimmäismäärien yli antamalla käyttöön

kansallisia määrärahoja seuraavissa rajoissa (ilmaistuna prosentteina 4 kohdassa esitetystä

vastaavasta vuosittaisesta ylärajasta):

  • 5 prosenttia viinivuonna 2010;
  • 10 prosenttia viinivuonna 2011;
  • 15 prosenttia viinivuonna 2012;

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa

tarkoitettujen kansallisten määrärahojen lisäyksestä, ja sille on saatava komission

19 artikla

Tiivistetyn rypäleen puristemehun käyttäminen

  • 1. 
    Tukea voidaan myöntää 31 päivään heinäkuuta 2012 viinintuottajille, jotka käyttävät

tiivistettyä rypäleen puristemehua tai puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua

lisätäkseen tuotteiden luonnollista alkoholipitoisuutta liitteessä V säädettyjen edellytysten

mukaisesti.

  • 2. 
    Myönnettävän tuen määrä vahvistetaan potentiaalisen alkoholipitoisuuden

tilavuusprosenttia ja väkevöimiseen käytettyä puristettua rypälemehuhehtolitraa kohti.

  • 3. 
    Tälle toimenpiteelle eri viininviljelyvyöhykkeillä myönnettävän tuen enimmäismäärät

vahvistetaan 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

20 artikla

Täydentävät ehdot

Jos viljelijän todetaan milloin tahansa kolmen vuoden aikana rakenneuudistusta ja uusiin

lajikkeisiin siirtymistä koskevassa tukiohjelmassa maksettujen tukien suorittamisesta tai milloin

tahansa yhden vuoden aikana rypäleiden raakana korjaamista koskevassa tukiohjelmassa

maksettujen tukien suorittamisesta jättäneen noudattamatta tilallaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003

3 7 artiklassa tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia tai hyvän maatalouden ja ympäristön

vaatimusta viljelijästä suoraan johtuvan toiminnan tai laiminlyönnin seurauksena, tukea alennetaan

4 JAKSO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

21 artikla

Kertomukset ja arviointi

  • 1. 
    Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain ja ensimmäisen kerran 1 päivään

maaliskuuta 2010 mennessä kertomus tukiohjelmaan kuuluvien toimenpiteiden

täytäntöönpanosta edellisenä varainhoitovuonna.

Kertomuksissa on lueteltava ja kuvattava toimenpiteet, joille on myönnetty tukiohjelmissa

yhteisön tukea, ja erityisesti annettava tietoa 10 artiklassa tarkoitetun

menekinedistämistoimenpiteen täytäntöönpanosta.

  • 2. 
    Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 1 päivään maaliskuuta 2011 mennessä ja toisen

kerran 1 päivään maaliskuuta 2014 mennessä arviointi tukiohjelman kustannuksista ja

tuloksista sekä suunnitelma niiden tehokkuuden parantamiseksi.

Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä Euroopan parlamentille ja

neuvostolle kertomuksen 9 artiklassa tarkoitetun menekinedistämistoimenpiteen

täytäntöönpanosta.

Nämä toimenpiteet voivat koskea erityisesti:

  • a) 
    tukiohjelmien esitysmuotoa;
  • b) 
    tukiohjelmien muuttamista sen jälkeen, kun ne ovat tulleet sovellettaviksi;
  • c) 
    10 19 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden soveltamista koskevia yksityiskohtaisia

sääntöjä;

  • d) 
    edellytyksiä, jotka koskevat yhteisön varoista tulevan tuen julkaisemista ja siitä

tiedottamista;

  • e) 
    raportointia koskevia sääntöjä.

II luku

Määrärahojen siirto

23 artikla

Määrärahojen siirto maaseudun kehittämiseen

  • 1. 
    Varainhoitovuodesta 2009 alkaen asetuksen (EY) N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdan

b alakohdassa tarkoitettuja maatalousmarkkinoiden sääntelemiseksi tehtäviä

interventiotoimenpiteitä varten 2 kohdassa vahvistetut määrät, jotka perustuvat asetuksen

  • 2. 
    Seuraavina kalenterivuosina käytettävissä ovat seuraavat määrät:
  • 2009: 40,5 miljoonaa euroa,
  • 2010: 80,9 miljoonaa euroa,
  • Vuodesta 2011 121,4 miljoonaa euroa.
  • 3. 
    Edellä olevassa 2 kohdassa vahvistetut määrät jaetaan jäsenvaltioille liitteen III mukaisesti.

Jäsenvaltiot, joille ei ole merkitty liitteessä III olevaan nykyiseen taulukkoon määriä niiden

määrien pienuuden vuoksi, jotka muuten johtuisivat liitteen III määrien määrittämiseksi

sovelletun jakoperusteen soveltamisesta (vähemmän kuin 2,5 miljoonaa euroa

siirrettäväksi vuonna 2009), voivat päättää siirtää tällä hetkellä liitteeseen II sisältyvät

määrät kokonaan tai osittain liitteeseen III käytettäväksi omissa maaseudun

kehittämisohjelmissaan. Tällöin asianomaiset jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle siirrosta

30 päivään kesäkuuta 2008 mennessä, ja komissio muuttaa 2 kohdan sekä liitteet II ja III

vastaavasti.

III OSASTO

SÄÄNTELYTOIMENPITEET

I luku

Yleissäännöt

24 artikla

Viiniköynnöslajikkeiden luokittelu

  • 1. 
    Jäsenvaltioiden on luokiteltava viiniköynnöslajikkeet, joita niiden alueella saa istuttaa,

uudelleenistuttaa ja varttaa viininvalmistusta varten, jollei 2 kohdasta muuta johdu.

Jäsenvaltiot voivat luokitella ainoastaan rypälelajikkeet, jotka täyttävät seuraavat

edellytykset:

  • a) 
    kyseinen lajike kuuluu Vitis vinifera -lajiin tai on peräisin Vitis vinifera -lajin ja

muiden Vitis-suvun lajien välisestä risteytyksestä.

  • b) 
    kyseinen lajike ei kuulu seuraaviin lajikkeisiin: Noah, Othello, Isabelle, Jacquez,

Clinton ja Herbemont.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta luokittelusta poistetaan viiniköynnöslajike,

sen raivaus on suoritettava 15 vuoden kuluessa luokittelusta poistamisesta.

  • 2. 
    Jäsenvaltioille, joiden viinintuotanto on enintään 50 000 hehtolitraa viinivuodessa,

laskettuna viiden edeltävän viinivuoden keskituotoksesta, myönnetään vapautus

1 kohdassa tarkoitetusta luokitteluvelvoitteesta.

Myös ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa jäsenvaltioissa saa kuitenkin istuttaa,

uudelleenistuttaa ja varttaa viininvalmistusta varten ainoastaan 1 kohdan a ja b alakohdan

mukaisia rypälelajikkeita.

  • 3. 
    Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisestä ja toisesta alakohdasta sekä 2 kohdan toisesta

alakohdasta poiketen seuraavien viiniköynnöslajikkeiden istutus, uudelleenistutus ja

varttaminen on sallittua tieteellisiin ja kokeellisiin tarkoituksiin:

  • a) 
    luokittelemattomat viiniköynnöslajikkeet 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden

osalta;

  • b) 
    muut kuin 1 kohdan a ja b alakohdan mukaiset viiniköynnöslajikkeet 2 kohdassa

tarkoitettujen jäsenvaltioiden osalta.

  • 4. 
    Alat, joille on istutettu 1 3 kohdan vastaisesti viinintuotantoon tarkoitettuja

viiniköynnöslajikkeita, on raivattava.

Tällaisia aloja ei ole kuitenkaan pakko raivata, jos kyseinen tuotanto on tarkoitettu

  • 5. 
    Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuottajat

noudattavat 1 4 kohdan säännöksiä.

25 artikla

Tuotanto ja kaupan pitäminen

  • 1. 
    Liitteessä IV luetellut, yhteisössä tuotetut tuotteet on valmistettava 24 artiklan 1 kohdan

mukaisesti luokiteltavista viinirypälelajikkeista.

  • 2. 
    Liitteessä IV vahvistettuja rypäletuotteiden luokkien nimityksiä saa käyttää yhteisössä

ainoastaan sellaisen tuotteen kaupan pitämisessä, joka on mainitussa liitteessä

vahvistettujen edellytysten mukainen.

Sen estämättä, mitä 59 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat

kuitenkin sallia, että ilmaisua 'viini' käytetään, jos:

  • a) 
    se on hedelmän nimeen liitettynä yhdysnimikkeen muodossa muiden hedelmien kuin

rypäleiden käymisestä saatujen tuotteiden pitämisessä kaupan tai

  • b) 
    se on osa yhdysnimeä.

Liitteessä IV esitettyjä viiniluokkia vastaavien tuotteiden kanssa ei saa aiheutua

sekaannusta.

  • 4. 
    Edellä olevan 24 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan tarkoitetuista

viiniköynnöslajikkeista saatua viiniä, joka ei vastaa mitään liitteessä IV vahvistetuista

luokista, saa käyttää ainoastaan viinintuottajan oman talouden kulutukseen, viinietikan

valmistukseen tai tislaukseen, lukuun ottamatta pullotettuja viinejä, jotka voidaan todistaa

pullotetuiksi ennen 1 päivää syyskuuta 1971.

II luku

Viininvalmistusmenetelmät ja rajoitukset

26 artikla

Soveltamisala

Tämä luku koskee sallittuja viininvalmistusmenetelmiä ja rajoituksia, joita sovelletaan tämän

asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotannossa ja kaupan pitämisessä sekä menettelyä,

jota noudattaen kyseisistä menetelmistä ja rajoituksista päätetään.

27 artikla

Viininvalmistusmenetelmät ja rajoitukset

  • 1. 
    Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita yhteisössä tuotettaessa ja säilytettäessä

saa käyttää vain yhteisön lainsäädännössä sallittuja viininvalmistusmenetelmiä, joista on

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta

  • a) 
    viinirypälemehuun ja tiivistettyyn viinirypälemehuun;
  • b) 
    viinirypälemehun valmistukseen tarkoitettuun rypäleen puristemehuun ja

tiivistettyyn rypäleen puristemehuun.

  • 2. 
    Viininvalmistusmenetelmiä saa käyttää ainoastaan kyseisten tuotteiden asianmukaiseen

valmistukseen, säilytykseen tai jälkikäsittelyyn.

  • 3. 
    Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuotteet on tuotettava yhteisössä noudattaen

liitteessä VI vahvistettuja rajoituksia.

  • 4. 
    Yhteisössä ei saa pitää kaupan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, jotka

on valmistettu viininvalmistusmenetelmällä, joka ei ole sallittu yhteisössä tai tapauksen

mukaan kansallisella tasolla, tai jotka ovat liitteessä VI vahvistettujen rajoitusten vastaisia.

28 artikla

Jäsenvaltion päättämät tiukemmat säännöt

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa joidenkin viininvalmistusmenetelmien käyttöä tai kieltää niiden käytön

ja säätää tiukemmista rajoituksista yhteisön lainsäädännössä sallituille, alueellaan tuotetuille

viineille vahvistaakseen suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä

varustettujen viinien sekä kuohuviinien ja väkevien viinien olennaisten ominaisuuksien säilymistä.

29 artikla

Viininvalmistusmenetelmien ja rajoitusten salliminen

  • 1. 
    Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotantoon ja säilyttämiseen

liittyvien viininvalmistusmenetelmien ja rajoitusten sallimisesta päätetään 113 artiklan

2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, liitteessä V siihen kuuluvien tuotteiden

osalta vahvistettuja väkevöimistä, happamuuden lisäämistä ja happamuuden vähentämistä

koskevia viininvalmistusmenetelmiä sekä liitteessä VI lueteltuja rajoituksia lukuun

ottamatta.

  • 2. 
    Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole sallittuja,

koekäytön 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavin

edellytyksin.

30 artikla

Sallimisen perusteet

Kun komissio sallii viininvalmistusmenetelmän 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä

noudattaen, se

  • a) 
    ottaa huomioon Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) suosittelemat ja julkaisemat

viininvalmistusmenetelmät ja sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole vielä

sallittuja, koekäytön tulokset;

  • c) 
    ottaa huomioon mahdolliset riskit siitä, että kuluttajia johdetaan harhaan odotusten ja

käsitysten suhteen, sekä tällaisten riskien poistamiseen käytettävien tiedotusmenetelmien

saatavuuden ja käytettävyyden;

  • d) 
    varmistaa, että viinin luonnolliset ja olennaiset ominaisuudet säilyvät eikä asianomaisen

tuotteen koostumus muutu merkittävästi;

  • e) 
    varmistaa, että ympäristöstä huolehtimisen osalta noudatetaan hyväksyttävää

vähimmäistasoa;

  • f) 
    noudattaa liitteissä V ja VI vahvistettuja viininvalmistusmenetelmiä ja rajoituksia koskevia

yleisiä sääntöjä.

31 artikla

Määritysmenetelmät

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden koostumuksen määrittämiseksi käytettävät

menetelmät ja säännöt, joiden perusteella voidaan todeta, onko tuotteita käsitelty sallittujen

viininvalmistusmenetelmien vastaisesti, ovat OIV:n suosittelemat ja julkaisemat

määritysmenetelmät ja säännöt.

Jos OIV ei ole suositellut ja julkaissut mitään menetelmiä tai sääntöjä, menetelmät ja säännöt

vahvistetaan 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

32 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän luvun sekä liitteiden V ja VI täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet hyväksytään

113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, jollei mainituissa liitteissä toisin

säädetä.

Nämä toimenpiteet voivat koskea erityisesti:

  • a) 
    säännöksiä, joiden mukaan asetuksen (EY) N:o 1493/1999 liitteessä IV lueteltuja yhteisön

viininvalmistusmenetelmiä pidetään sallittuina viininvalmistusmenetelminä;

  • b) 
    kuohuviinien, laatukuohuviinien ja maustettujen laatukuohuviinien sallittuja

valmistusmenetelmiä ja rajoituksia väkevöiminen, happamuuden lisääminen ja

happamuuden vähentäminen mukaan lukien;

  • c) 
    väkevien viinien sallittuja valmistusmenetelmiä ja rajoituksia;
  • d) 
    rypäleen puristemehun ja viinin sekoittamista ja leikkaamista koskevia säännöksiä

liitteessä VI olevan C kohdan edellytysten mukaisesti;

  • e) 
    viininvalmistusmenetelmissä käytettyjen aineiden puhtaus- ja tunnistetietoja, jollei niistä

ole yhteisön sääntöjä;

  • g) 
    tuotteiden, jotka eivät ole 27 artiklan mukaisia, hallussapitoa, liikkuvuutta ja käyttöä

koskevat edellytykset, mahdolliset kyseisen artiklan vaatimuksia koskevat poikkeukset

sekä perusteet, joiden tarkoituksena on estää yksittäisissä tapauksissa liiallinen ankaruus;

  • h) 
    edellytykset, joilla jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten tuotteiden hallussapidon,

liikkuvuuden ja käytön, jotka eivät ole tämän luvun muiden säännösten kuin 27 artiklan

mukaisia tai tämän luvun täytäntöönpanosäännösten mukaisia.

III luku

Alkuperänimitykset, maantieteelliset merkinnät

ja perinteiset merkinnät

33 artikla

Soveltamisala

  • 1. 
    IV ja V luvussa vahvistettuja, alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja perinteisiä

merkintöjä koskevia sääntöjä sovelletaan liitteessä IV olevaan 1, 3 6, 8, 9, 11, 15 ja

16 kohtaan.

  • 2. 
    Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen perustana on:
  • a) 
    seuraavien tahojen oikeutettujen etujen suojelu:
  • b) 
    kyseisten tuotteiden yhteisten markkinoiden moitteettoman toiminnan

varmistaminen;

  • c) 
    laatutuotteiden tuotannon edistäminen niin, että sallitaan kansalliset laatupoliittiset

toimenpiteet.

IV luku

Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät

1 JAKSO

MÄÄRITELMÄT

34 artikla

Määritelmät

  • 1. 
    Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:
  • a) 
    'alkuperänimityksellä' tarkoitetaan alueen, tietyn paikan tai poikkeustapauksissa

maan nimeä, jota käytetään kuvaamaan 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuotetta,

joka on seuraavien vaatimusten mukainen:

  • i) 
    sen laatu ja ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä
  • ii) 
    sen tuotannossa käytetyt rypäleet tulevat yksinomaisesti kyseiseltä

maantieteelliseltä alueelta;

  • iii) 
    sen tuotanto tapahtuu kyseisellä maantieteellisellä alueella;
  • iv) 
    se on saatu Vitis vinifera -lajiin kuuluvista rypälelajikkeista;
  • b) 
    'maantieteellisellä merkinnällä' tarkoitetaan alueen, tietyn paikan tai

poikkeustapauksissa maan nimeä, jota käytetään kuvaamaan 33 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua tuotetta, joka on seuraavien vaatimusten mukainen:

  • i) 
    jolla on määrätty laatu, maine tai muita ominaisuuksia, jotka johtuvat tästä

maantieteellisestä alkuperästä,

  • ii) 
    vähintään 85 prosenttia sen tuotannossa käytetyistä rypäleistä tulee yksinomaan

kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta;

  • iii) 
    sen tuotanto tapahtuu kyseisellä maantieteellisellä alueella;
  • iv) 
    se on saatu Vitis vinifera -lajiin kuuluvista rypälelajikkeista tai mainitun lajin ja

muiden Vitis-suvun lajien välisestä risteytyksestä.

  • 2. 
    Tiettyjä perinteisesti käytettyjä nimiä pidetään alkuperänimityksinä, jos ne
  • a) 
    kuvaavat viiniä;
  • c) 
    ovat 1 kohdan a alakohdan i iv alakohdan vaatimusten mukaisia;
  • d) 
    käyvät läpi menettelyn, jossa myönnetään tässä luvussa vahvistettu

alkuperänimitysten tai maantieteellisen merkintöjen suoja.

  • 3. 
    Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät, mukaan luettuina kolmansissa maissa

sijaitseviin maantieteellisiin alueisiin liittyvät nimitykset ja merkinnät, voidaan suojata

yhteisössä tässä luvussa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

2 JAKSO

SUOJAN HAKEMINEN

35 artikla

Suojahakemusten sisältö

  • 1. 
    Hakemuksen, joilla haetaan nimelle suojaa alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä

merkintänä, on sisällettävä tekninen asiakirja, jossa on

  • a) 
    suojattava nimi;
  • b) 
    hakijan nimi ja osoite;
  • c) 
    2 kohdassa tarkoitettu eritelmä;

Siinä on oltava vähintään

  • a) 
    suojattava nimi;
  • b) 
    viinin (viinien) kuvaus;
  • i) 
    viineistä, joilla on alkuperänimitys, niiden tärkeimmät analyyttiset ja

aistinvaraiset ominaisuudet;

  • ii) 
    viineistä, joilla on maantieteellinen merkintä, niiden tärkeimmät analyyttiset

ominaisuudet sekä arviointi tai ilmoitus niiden aistinvaraisista ominaisuuksista;

  • c) 
    viinin (viinien) valmistuksessa mahdollisesti käytettävät erityiset

viininvalmistusmenetelmät ja viinin (viinien) valmistusta koskevat rajoitukset;

  • d) 
    asianomaisen maantieteellisen alueen rajaus;
  • e) 
    enimmäistuotos hehtaaria kohden;
  • f) 
    maininta rypälelajikkeesta tai -lajikkeista, joista viini (viinit) on saatu;
  • g) 
    tiedot 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tai tarvittaessa 34 artiklan

1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetusta yhteydestä;

  • h) 
    yhteisön tai kansallisissa säännöksissä vahvistetut vaatimukset tai, jos jäsenvaltiot

niin säätävät, suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää hallinnoivan

  • i) 
    eritelmää koskevien säännösten noudattamisen tarkastamisesta huolehtivien

viranomaisten tai elinten nimi ja osoite ja niiden erityistehtävät.

36 artikla

Suojan hakeminen kolmannessa maassa sijaitsevalle maantieteelliselle alueelle

  • 1. 
    Jos suojahakemus koskee kolmannessa maassa sijaitsevaa maantieteellistä aluetta, sen on

sisällettävä 35 artiklassa säädetyt tiedot sekä todiste siitä, että kyseinen nimitys on suojattu

alkuperämaassaan.

  • 2. 
    Hakemus on toimitettava komissiolle siten, että hakija toimittaa sen suoraan tai kyseisen

kolmannen maan viranomaisten välityksellä.

  • 3. 
    Suojahakemus on tehtävä jollakin yhteisön virallisista kielistä tai sen mukana on oltava

virallinen käännös johonkin kyseisistä virallisista kielistä.

37 artikla

Hakijat

  • 1. 
    Alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa voivat hakea

tuottajaryhmittymät tai poikkeustapauksissa yksittäiset tuottajat. Muut osapuolet, joita asia

koskee, voivat olla osallisina hakemuksessa.

  • 2. 
    Tuottaja voi jättää hakemuksen ainoastaan tuottamansa viinin suojaamiseksi.
  • 3. 
    Jos nimi tarkoittaa jotakin rajat ylittävää maantieteellistä aluetta tai rajat ylittävään

maantieteelliseen alueeseen liittyvää perinteistä nimeä, voidaan jättää yhteinen hakemus.

3 JAKSO

SUOJAN MYÖNTÄMISMENETTELY

38 artikla

Alustava kansallinen menettely

  • 1. 
    Edellä olevan 34 artiklan mukaisiin hakemuksiin, jotka koskevat alkuperänimityksen tai

maantieteellisen merkinnän suojaa yhteisöstä peräisin oleville viineille, sovelletaan tämän

artiklan mukaista alustavaa kansallista menettelyä.

  • 2. 
    Suojahakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jonka alueelta alkuperänimitys tai

maantieteellinen merkintä on peräisin.

  • 3. 
    Jäsenvaltion on tutkittava, onko suojahakemus tässä luvussa vahvistettujen edellytysten

mukainen.

Jäsenvaltion on toteutettava kansallinen menettely hakemuksen julkaisemiseksi

asianmukaisesti ja vahvistettava julkaisemista seuraava, vähintään kahden kuukauden

  • 4. 
    Jos jäsenvaltio katsoo, että alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä ei ole

asiaankuuluvien vaatimusten mukainen, myös jos se on yhteensopimaton yhteisön

lainsäädännön kanssa yleisesti, sen on hylättävä hakemus.

  • 5. 
    Jos jäsenvaltio katsoo asiaankuuluvien vaatimusten täyttyvän,
  • a) 
    sen on julkaistava yhtenäinen asiakirja ja eritelmä ainakin internetissä, ja
  • b) 
    toimitettava komissiolle 5 kohdassa tarkoitetun myönteisen kannan osalta

suojahakemus, joka sisältää seuraavat tiedot:

  • i) 
    hakijan nimi ja osoite;
  • ii) 
    35 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu yhtenäinen asiakirja;
  • iii) 
    jäsenvaltion ilmoitus siitä, että se katsoo hakijan jättämän hakemuksen olevan

tämän asetuksen edellytysten mukainen;

  • iv) 
    viittaus a alakohdassa tarkoitettuun julkaisemiseen.

Nämä tiedot on toimitettava jollakin yhteisön virallisista kielistä tai niiden mukana on

oltava virallinen käännös johonkin kyseisistä virallisista kielistä.

  • 6. 
    Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän artiklan noudattamisen edellyttämät lait,

asetukset tai hallinnolliset määräykset 1 päivään elokuuta 2009 mennessä.

  • 7. 
    Jos jäsenvaltiolla ei ole maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojaa

koskevaa kansallista lainsäädäntöä, se voi ainoastaan väliaikaisesti myöntää tämän luvun

mukaisesti nimelle kansallisen tason suojan, joka tulee voimaan päivästä, jona hakemus

jätetään komissiolle. Väliaikainen kansallinen suoja lakkaa sinä päivänä, jona tehdään

päätös tämän luvun mukaisesta rekisteröinnistä tai hakemuksen hylkäämisestä.

39 artikla

Komission suorittama hakemuksen tutkiminen

  • 1. 
    Komissio julkaisee suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevan

hakemuksen viimeisen jättöpäivän.

  • 2. 
    Komissio tutkii, ovatko 38 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut suojahakemukset tämän luvun

edellytysten mukaiset.

  • 3. 
    Jos komissio katsoo, että tämän luvun edellytykset täyttyvät, se julkaisee Euroopan unionin

virallisessa lehdessä 35 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan

ja 38 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun viittauksen eritelmän julkaisemiseen.

Muussa tapauksessa päätetään 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen

hylätä hakemus.

40 artikla

Vastaväitemenettely

Kahden kuukauden kuluessa 39 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä

julkaisupäivästä kaikki jäsenvaltiot, kolmannet maat sekä luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden

oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet muuhun jäsenvaltioon tai asuvat muussa

jäsenvaltiossa kuin suojahakemuksen jättänyt jäsenvaltio tai jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen

maahan tai asuvat kolmannessa maassa, voivat vastustaa ehdotettua suojaa toimittamalla

komissiolle tässä luvussa säädettyihin tukikelpoisuusedellytyksiin liittyvän, asianmukaisesti

perustellun lausuman.

Kolmanteen maahan sijoittautuneiden tai kolmannessa maassa asuvien luonnollisten ja

oikeushenkilöiden on toimitettava lausuma komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan

viranomaisten välityksellä ensimmäisessä kohdassa asetetussa kahden kuukauden määräajassa.

41 artikla

Suojapäätös

Komission käytettävissä olevien tietojen perusteella päätetään 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua

menettelyä noudattaen myöntää joko suoja alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle,

joka on tämän luvun edellytysten ja yhteisön lainsäädännön mukainen, tai hylätä hakemus, joka ole

mainittujen edellytysten mukainen.

4 JAKSO

ERITYISTAPAUKSET

42 artikla

Homonyymit

  • 1. 
    Tämän asetuksen mukaisesti jo rekisteröidyn nimityksen kanssa kokonaan tai osittain

homonyymisen nimen, jonka osalta hakemus on jätetty, rekisteröinnissä on otettava

asianmukaisesti huomioon paikalliset ja perinteiset käytännöt sekä sekaannusten riski.

Homonyymistä nimitystä, joka saa kuluttajan virheellisesti uskomaan, että tuotteet ovat

peräisin joltain muulta alueelta, ei saa rekisteröidä, vaikka nimi olisikin oikea sen alueen

tai paikan osalta, mistä kyseiset tuotteet ovat peräisin.

Rekisteröidyn homonyymisen nimen käyttö on sallittua edellyttäen, että myöhemmin

rekisteröidyn homonyymisen nimen ja jo rekisteröidyn nimen välillä on käytännössä

riittävä ero, ottaen huomioon tarve varmistaa kyseisten tuottajien tasavertainen kohtelu ja

se, ettei kuluttajaa johdeta harhaan.

  • 2. 
    Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, jos nimi, jonka osalta hakemus on

jätetty, on kokonaan tai osittain homonyyminen jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla

sellaisenaan suojatun maantieteellisen merkinnän kanssa.

  • 3. 
    Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden merkitsemisessä ei saa käyttää

rypälelajikkeen nimeä, jos se sisältää suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen

merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, jollei komission

täytäntöönpanotoimenpiteistä muuta johdu.

  • 4. 
    Edellä olevan 34 artiklan soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden alkuperänimitysten ja

maantieteellisten merkintöjen suoja ei rajoita suojattuja maantieteellisiä merkintöjä, joita

sovelletaan tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä,

merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen

(ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta 15 päivänä tammikuuta 2008 annetussa Euroopan

parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 110/20081 tarkoitettuihin alkoholijuomiin,

ja päinvastoin.

43 artikla

Suojan epäämisperusteet

  • 1. 
    Nimiä, joista on tullut yleisnimiä, ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä

merkintänä.

Tässä luvussa ilmaisulla 'nimi, josta on tullut yleisnimi', tarkoitetaan viinin nimeä, josta on

yhteisössä tullut viinin yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa

kyseistä tuotetta alun perin tuotettiin tai pidettiin kaupan.

  • 2. 
    Nimeä ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, jos suoja

saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja

tunnettavuuden vuoksi.

44 artikla

Suhde tavaramerkkeihin

  • 1. 
    Jos alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattu tämän asetuksen mukaisesti,

jotakin 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tapausta vastaavan ja johonkin liitteessä IV

lueteltuun luokkaan kuuluvaa tuotetta koskevan tavaramerkin rekisteröintihakemus on

hylättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona

alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojahakemus toimitettiin komissiolle,

ja alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä suojataan.

Ensimmäisen alakohdan vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit on mitätöitävä.

  • 2. 
    Tavaramerkin, jonka käyttö vastaa jotakin 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tapausta ja

jota koskeva rekisteröintihakemus on tehty tai joka on rekisteröity tai jota koskeva oikeus

on saatu asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti yhteisön alueella tapahtuneella käytöllä

ennen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamista koskevan

hakemuksen jättämistä komissiolle, käyttöä voidaan jatkaa ja se voidaan uusia

alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamisesta huolimatta, jos

jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988

Tällöin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän käyttö on sallittua

samanaikaisesti asianomaisen tavaramerkin kanssa.

5 JAKSO

SUOJA JA VALVONTA

45 artikla

Suoja

  • 1. 
    Suojattuja alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä saa käyttää kuka tahansa

asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotettua viiniä kaupan pitävä toimija.

  • 2. 
    Suojatut alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät sekä kyseisiä suojattuja nimiä

käyttävät, asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotetut viinit on suojattu

  • a) 
    suoralta tai välilliseltä suojatun nimen kaupalliselta käytöltä
  • i) 
    vastaavissa tuotteissa, jotka eivät ole suojattua nimeä koskevan eritelmän

mukaisia, tai

  • ii) 
    jos nimen käytöllä hyödynnetään alkuperänimityksen tai maantieteellisen

merkinnän mainetta;

  • b) 
    väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen tai palvelun oikea

alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty tai siihen on liitetty

ilmaisu kuten "laatu", "tyyppi", "menetelmä", "tuotettu kuten", "jäljitelmä",

"makuinen", "kaltainen" tai muu samankaltainen ilmaisu;

  • c) 
    muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen

lähtöpaikkaa, alkuperää, tuotteen luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia, jotka on

merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai asianomaista viinituotetta

koskeviin asiakirjoihin sekä tuotteen pakkaamiseen tavalla, joka on omiaan antamaan

väärän kuvan sen alkuperästä;

  • d) 
    muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen

alkuperän suhteen.

  • 3. 
    Suojatuista alkuperänimityksistä ja suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä ei saa tulla

yhteisössä 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yleisnimiä.

  • 4. 
    Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen suojattujen

alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen 2 kohdassa tarkoitettu lainvastainen

käyttö.

46 artikla

Rekisteri

47 artikla

Toimivaltaisen valvontaviranomaisen nimeäminen

  • 1. 
    Jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tässä

luvussa säädettyjen velvoitteiden valvonnasta asetuksen (EY) N:o 882/2004 4 artiklassa

vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

  • 2. 
    Jäsenvaltion on varmistettava, että tätä lukua noudattavilla toimijoilla on oikeus kuulua

valvontajärjestelmän piiriin.

  • 3. 
    Jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen

viranomainen tai tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset. Komissio julkaisee niiden nimet ja

osoitteet ja ajantasaistaa nämä tiedot säännöllisesti.

48 artikla

Eritelmien noudattamisen tarkastaminen

  • 1. 
    Yhteisössä sijaitsevaan alueeseen liittyvien suojattujen alkuperänimitysten ja

maantieteellisten merkintöjen osalta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta vuosittain

huolehtii viinin tuotannon aikana sekä kauppakunnostuksen aikana tai sen jälkeen

  • a) 
    47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen tai tarkoitetut

toimivaltaiset viranomaiset; tai

  • b) 
    yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o 882/2004 2 artiklan toisen kohdan

5 alakohdassa tarkoitettu valvontaelin, joka toimii tuotteita sertifioivana laitoksena

kyseisen asetuksen 5 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

Tarkastuskustannuksista vastaa tarkastuksen kohteena oleva toimija.

  • 2. 
    Kolmannessa maassa sijaitsevaan alueeseen liittyvien suojattujen alkuperänimitysten ja

maantieteellisten merkintöjen osalta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta vuosittain

huolehtii viinin tuotannon aikana sekä kauppakunnostuksen aikana tai sen jälkeen

  • a) 
    yksi tai useampi kolmannen maan nimeämä viranomainen;
  • b) 
    yksi tai useampi sertifioiva elin.
  • 3. 
    Edellä 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen sertifioivien

elinten on noudatettava eurooppalaista standardia EN 45011 tai ISO/IEC Guide 65

(Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset) ja oltava 1 päivästä toukokuuta 2010

niiden mukaisesti hyväksyttyjä.

  • 4. 
    Jos 1 kohdan a alakohdassa sekä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu viranomainen tai

tarkoitetut viranomaiset ovat päättäneet tarkastaa eritelmien noudattamisen, niiden on

annettava riittävät takeet objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta ja niillä on oltava

käytettävissään tehtäviensä hoitamiseen tarvittava asiantunteva henkilöstö ja voimavarat.

49 artikla

Eritelmän muutokset

  • 1. 
    Edellä olevan 37 artiklan edellytykset täyttävä hakija voi pyytää suojatun

alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän eritelmän muutoksen hyväksymistä

erityisesti tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella tai 35 artiklan 2 kohdan toisen

alakohdan c alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen rajauksen tarkistamiseksi.

Pyynnössä on kuvattava ja perusteltava muutokset, joita pyyntö koskee.

  • 2. 
    Jos ehdotetusta muutoksesta seuraa yksi tai useampi muutos 35 artiklan 1 kohdan

d alakohdassa tarkoitettuun yhtenäiseen asiakirjaan, muutoshakemukseen sovelletaan

tarvittavin muutoksin 38 41 artiklaa. Jos ehdotetut muutokset kuitenkin ovat vähäisiä,

päätetään 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hakemuksen

hyväksymisestä noudattamatta 39 artiklan 2 kohdassa ja 40 artiklassa säädettyä menettelyä

ja, jos muutos hyväksytään, komissio julkaisee 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot.

  • 3. 
    Jos ehdotetusta muutoksesta ei seuraa mitään muutosta yhtenäiseen asiakirjaan, sovelletaan

seuraavia sääntöjä:

  • a) 
    jos maantieteellinen alue sijaitsee tietyssä jäsenvaltiossa, tämä jäsenvaltio ilmaisee

muutosta koskevan kantansa ja puoltaessaan muutosta julkaisee muutetun eritelmän

ja ilmoittaa komissiolle hyväksytyistä muutoksista ja niiden perusteista;

  • b) 
    jos maantieteellinen alue sijaitsee kolmannessa maassa, komissio päättää,

hyväksytäänkö ehdotettu muutos.

50 artikla

Peruuttaminen

Komission aloitteesta tai jäsenvaltion, kolmannen maan tai luonnollisen tai oikeushenkilön, jonka

oikeutettua etua asia koskee, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä, voidaan päättää 113 artiklan

2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen peruuttaa alkuperänimityksen tai maantieteellisen

merkinnän suoja, jos asianomaisen eritelmän edellytysten täyttymistä ei enää voida taata.

Edellä olevaa 38 41 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

51 artikla

Nykyiset suojatut viinien nimitykset

  • 1. 
    Viinien nimitykset, jotka on suojattu asetuksen (EY) N:o 1493/1999 51 ja 54 artiklan ja

asetuksen (EY) N:o 753/2002 28 artiklan mukaisesti, ovat suojattuja tämän asetuksen

mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 46 artiklassa

säädettyyn rekisteriin.

  • 2. 
    Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettujen olemassa olevien suojattujen

viinien nimitysten osalta komissiolle seuraavat tiedot:

  • 3. 
    Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut viinien nimitykset, joista ei toimiteta 2 kohdassa

tarkoitettuja tietoja 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä, menettävät tämän asetuksen

mukaisen suojan. Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet asianomaisten nimitysten

poistamiseksi 46 artiklassa säädetystä rekisteristä.

  • 4. 
    Edellä olevaa 50 artiklaa ei sovelleta 1 kohdassa tarkoitettuihin olemassa oleviin

suojattuihin viinien nimityksiin.

Komission aloitteesta voidaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka päättää 113 artiklan

2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen peruuttaa tämän artiklan 1 kohdassa

tarkoitetun olemassa olevan suojatun viinin nimityksen suoja, jos se ei ole 34 artiklassa

säädettyjen edellytysten mukainen.

6 JAKSO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

52 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän luvun täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet hyväksytään 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä toimenpiteet voivat erityisesti sisältää tässä luvussa säädettyjen sääntöjen soveltamista

  • b) 
    suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tiettyjen

viinien tuotannon osalta sellaisella maantieteellisellä alueella, joka sijaitsee sen

maantieteellisen alueen läheisyydessä, jolta rypäleet ovat peräisin.

  • c) 
    suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen tiettyjen viinien perinteisten tuotantotapojen

osalta.

53 artikla

Maksut

Jäsenvaltiot voivat periä maksun kulujensa kattamiseksi, tämän asetuksen mukaisista

suojahakemusten tutkimisesta, vastaväitteistä sekä muuttamista ja peruuttamista koskevista

pyynnöistä aiheutuneet kulut mukaan luettuina.

V luku

Perinteiset merkinnät

54 artikla

Määritelmä

  • 1. 
    'Perinteinen merkintä' tarkoittaa jäsenvaltioissa 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista

tuotteista perinteisesti käytettyä merkintää osoittamaan

  • b) 
    suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen

tuotteiden tuotanto- tai vanhentamismenetelmää taikka viinin laatua, väriä, paikkaa

tai kyseiseen viiniin liittyvää historiallista tapahtumaa.

  • 2. 
    Perinteiset merkinnät tunnustetaan, määritellään ja suojataan 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen.

55 artikla

Suoja

  • 1. 
    Suojattua perinteistä merkintää voidaan käyttää tuotteesta, joka on tuotettu 54 artiklan

2 kohdassa tarkoitetun määritelmän mukaisesti.

Perinteiset merkinnät suojataan lainvastaiselta käytöltä.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen suojattujen

perinteisten merkintöjen lainvastainen käyttö.

  • 2. 
    Perinteisistä merkinnöistä ei saa tulla yhteisössä yleisnimiä.

56 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän luvun täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet erityisesti seuraavien seikkojen osalta

VI luku

Merkinnät ja esittely

57 artikla

Määritelmä

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

  • a) 
    ilmaisulla 'merkintä' tuotteeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä, kaupallista

merkkiä, kuvaa tai tunnusta, joka on tehty mihin tahansa kyseistä tuotetta seuraavaan tai

siihen viittaavaan pakkaukseen, asiakirjaan, tiedotteeseen, etikettiin, renkaaseen tai

kaulukseen.

  • b) 
    ilmaisulla 'esittely' tietoja, jotka annetaan kuluttajille kyseisen tuotteen pakkauksessa,

mukaan lukien pullojen muoto ja tyyppi.

58 artikla

Horisontaalisten sääntöjen sovellettavuus

Direktiiviä 89/104/ETY, elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä 14 päivänä kesäkuuta 1989

annettua neuvoston direktiiviä 89/396/ETY1, direktiiviä 2000/13/EY ja valmiiksi pakattujen

tuotteiden nimellismääristä 5 päivänä syyskuuta 2007 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston

59 artikla

Pakolliset merkinnät

  • 1. 
    Liitteessä IV olevassa 1 11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden, joita pidetään

kaupan yhteisössä tai jotka on tarkoitettu vientiin, merkinnöissä ja esittelyssä on oltava

seuraavat pakolliset tiedot:

  • a) 
    rypäletuotteen luokka liitteen IV mukaisesti;
  • b) 
    viineissä, joilla on suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä:
  • i) 
    ilmaisu 'suojattu alkuperänimitys' tai 'suojattu maantieteellinen merkintä', ja
  • ii) 
    suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi;
  • c) 
    todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina;
  • d) 
    viinin lähtöisyysmerkintä,
  • e) 
    maininta pullottajasta tai, jos kyseessä on kuohuviini, hiilihapotettu kuohuviiini,

laatukuohuviini tai maustettu laatukuohuviini, valmistajan tai myyjän nimi,

  • f) 
    maininta tuojasta, jos kyseessä on tuontiviini.
  • g) 
    maininta sokeripitoisuudesta, jos kyseessä on kuohuviini, hiilihapotettu kuohuviini,
  • 2. 
    Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, rypäletuotteen luokka voidaan jättää

mainitsematta viineissä, joissa on suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen

merkinnän nimi.

  • 3. 
    Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, ilmaisu 'suojattu alkuperänimitys'

tai 'suojattu maantieteellinen merkintä' voidaan jättää pois seuraavissa tapauksissa:

  • a) 
    merkinnässä on 54 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perinteinen merkintä,
  • b) 
    merkinnässä on suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän

nimi silloin kun kyseessä ovat 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä

noudattaen määritettävät poikkeukselliset olosuhteet.

60 artikla

Vapaaehtoiset merkinnät

  • 1. 
    Edellä olevan 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkinnöissä ja esittelyssä

voi olla seuraavat vapaaehtoiset tiedot:

  • a) 
    satovuosi;
  • b) 
    yhden tai useamman rypälelajikkeen nimi;
  • c) 
    sokeripitoisuus, kun on kyse muista kuin 59 artiklan 1 kohdan g alakohdassa
  • d) 
    kun kyseessä ovat suojatulla alkuperämerkinnällä tai maantieteellisellä merkinnällä

varustetut viinit, 54 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut perinteiset merkinnät;

  • e) 
    suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää kuvaava yhteisön tunnus;
  • f) 
    eräisiin tuotantomenetelmiin viittaavat ilmaisut;
  • g) 
    kun kyseessä ovat suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä

varustetut viinit, alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana olevaa

aluetta pienemmän tai suuremman maantieteellisen yksikön nimi, joka on muu kuin

suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi.

  • 2. 
    Rajoittamatta 42 artiklan 3 kohdan soveltamista 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen

tietojen käytön osalta viineissä, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä

merkintää:

  • a) 
    jäsenvaltioiden on otettava käyttöön lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joilla

varmistetaan asianomaisten tietojen todenperäisyyden takaavat sertifiointi-,

hyväksymis- ja valvontamenettelyt;

  • b) 
    jäsenvaltiot voivat syrjimättömin ja puolueettomin perustein ja rehellisen kilpailun

asianmukaisesti huomioon ottaen laatia niiden alueella tuotetuista rypälelajikkeista

saadun viinin osalta luetteloita luokittelun ulkopuolelle jäävistä rypälelajikkeista,

erityisesti jos:

  • c) 
    eri jäsenvaltioista peräisin olevien viinien sekoitusten merkinnöissä ei saa käyttää

rypälelajikkeen nimeä tai rypälelajikkeiden nimiä, elleivät jäsenvaltiot toisin sovi ja

varmista, että sertifiointi-, hyväksymis- ja valvontamenettelyt ovat toteutettavissa.

61 artikla

Kielet

  • 1. 
    59 ja 60 artiklassa tarkoitetut pakolliset ja vapaaehtoiset merkinnät, jotka ilmaistaan

sanoina, on tehtävä yhdellä tai useammalla yhteisön virallisella kielellä.

  • 2. 
    Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, suojatun alkuperänimityksen tai

maantieteellisen merkinnän nimi tai 54 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu

perinteinen merkintä on merkittävä sillä virallisella kielellä tai niillä virallisilla kielillä,

johon tai joihin suojaa sovelletaan.

Jos kyseessä ovat suojatut alkuperänimitykset tai maantieteelliset merkinnät tai kansallinen

erityisnimike, joissa käytetään muuta kuin latinalaista aakkostoa, nimi voidaan merkitä

myös yhdellä tai useammalla yhteisön virallisella kielellä.

62 artikla

Soveltamisen valvonta

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että

63 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän luvun täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet hyväksytään 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä toimenpiteet voivat koskea erityisesti:

  • a) 
    kyseisen tuotteen lähtöisyysmerkintää;
  • b) 
    60 artiklassa lueteltujen vapaaehtoisten merkintöjen käyttöedellytyksiä;
  • c) 
    päällysmerkinnässä olevaan satovuotta ja rypälelajiketta koskevaan mainintaan liittyviä

60 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvaatimuksia;

  • d) 
    uusia poikkeuksia niiden poikkeuksien lisäksi, joita tarkoitetaan 59 artiklan 2 kohdassa,

jonka mukaan rypäletuotteen luokka voidaan jättää mainitsematta;

  • e) 
    tuotteen esittelyyn liittyvää suojaa koskevat säännöt.

VII luku

Tuottajaorganisaatiot ja

toimialakohtaiset organisaatiot

64 artikla

Tuottajaorganisaatiot

  • 1. 
    Jäsenvaltiot voivat hyväksyä tuottajaorganisaatiot,
  • a) 
    jotka muodostuvat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuottajista;
  • b) 
    jotka on muodostettu tuottajien aloitteesta;
  • c) 
    joiden tavoitteena on erityisesti yksi tai useampi seuraavista:
  • i) 
    mukauttaa yhdessä tuotantoa markkinoiden vaatimuksiin ja parantaa tuotetta;
  • ii) 
    edistää jäsenten tuottamien tuotteiden tarjonnan keskittymistä ja markkinoille

saattamista;

  • iii) 
    edistää tuotannon ja jalostuksen järkiperäistämistä ja kehittämistä;
  • iv) 
    alentaa tuotanto- ja markkinakustannuksia sekä vakauttaa tuottajahintoja;
  • v) 
    edistää ja antaa ympäristöä säästävien viljelymenetelmien ja

tuotantotekniikoiden toteuttamiseen tarvittavaa teknistä apua;

  • vi) 
    edistää aloitteita, jotka koskevat viininvalmistuksen sivutuotteiden käsittelyä ja

jätehuoltomenetelmiä erityisesti veden, maaperän ja maiseman laadun

suojelemiseksi sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tai

parantamiseksi;

  • vii) 
    tutkia kestäviä tuotantomenetelmiä ja markkinakehitystä;
  • viii) 
    edistää II osaston I luvussa tarkoitettujen tukiohjelmien saavuttamista.
  • d) 
    jotka soveltavat perussääntöä, jossa määrätään, että sen jäsenten on erityisesti:
  • i) 
    sovellettava tuottajaorganisaation vahvistamia sääntöjä, jotka liittyvät

tuotantoilmoitusvelvoitteeseen, tuotantoon, kaupan pitämiseen ja

ympäristönsuojeluun;

  • ii) 
    toimitettava tuottajaorganisaation tilastotarkoituksiin pyytämät tiedot, jotka

koskevat erityisesti viljelyaloja ja markkinakehitystä;

  • ii) 
    vastattava seuraamuksista, kun perussäännön mukaisia velvoitteita jätetään

noudattamatta;

  • e) 
    jotka ovat tehneet asianomaiselle jäsenvaltiolle hakemuksen, jolla ne hakevat
  • ii) 
    todisteet siitä, että sillä on asianomaisen jäsenvaltion vahvistama

vähimmäismäärä jäseniä;

  • iii) 
    todisteet siitä, että se tuottaa asianomaisen jäsenvaltion vahvistaman

vähimmäismäärän kaupan pidettäviä tuotteita alueella, jolla se toimii;

  • iv) 
    todisteet siitä, että se pystyy toteuttamaan toimintansa asianmukaisesti keston,

tehokkuuden ja tarjonnan keskittämisen suhteen;

  • v) 
    todisteet siitä, että se todella antaa jäsentuottajilleen ympäristöä säästävien

viljelymenetelmien toteuttamiseen tarvittavaa teknistä apua.

  • 2. 
    Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisesti hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita pidetään

tämän artiklan mukaisesti hyväksyttyinä tuottajaorganisaatioina.

65 artikla

Toimialakohtaiset organisaatiot

  • 1. 
    Jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimialakohtaiset organisaatiot,
  • a) 
    joihin kuuluu edustajia taloudellisen toiminnan aloilta, jotka liittyvät tämän

asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotantoon, kauppaan tai

jalostukseen;

  • c) 
    jotka harjoittavat kansanterveyden ja kuluttajien edun huomioon ottaen yhdellä tai

useammalla yhteisön alueella yhtä tai useampaa seuraavista toimista:

  • i) 
    parantavat tuotantoa ja markkinoita koskevaa tietämystä ja avoimuutta;
  • ii) 
    edistävät tuotteiden markkinoille saattamisen entistä parempaa

yhteensovittamista erityisesti tutkimuksen ja markkinatutkimusten avulla;

  • iii) 
    laativat yhteisön sääntöjen kanssa yhteensopivia vakiosopimuksia;
  • iv) 
    parantavat tuotantokykyä;
  • v) 
    tiedottavat ja toteuttavat tutkimuksia tuotannon ohjaamiseksi markkinoiden

tarpeisiin ja kuluttajien makuun ja odotuksiin entistä paremmin mukautettujen

tuotteiden suuntaan, erityisesti tuotteiden laadun ja ympäristönsuojelun osalta;

  • vi) 
    antavat tietoa suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä

varustettujen viinien erityisominaisuuksista;

  • vii) 
    tutkivat menetelmiä, jotka mahdollistavat kasvinsuojeluaineiden ja muiden

tuotantopanosten käytön rajoittamisen ja takaavat tuotteiden laadun sekä

maaperän ja vesien suojelun;

  • viii) 
    edistävät integroitua tuotantoa tai muita ympäristöystävällisiä tuotantotapoja;
  • x) 
    toteuttavat viinin menekinedistämiskampanjoita erityisesti kolmansissa maissa;
  • xi) 
    kehittävät menetelmiä ja keinoja, joilla parannetaan tuotteiden laatua kaikissa

tuotannon, viiniyttämisen ja kaupan pitämisen vaiheissa;

  • xii) 
    hyödyntävät, suojaavat ja edistävät luonnonmukaista maataloutta;
  • xiii) 
    hyödyntävät, suojaavat ja edistävät laatumerkintöjä, suojattuja

alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä;

  • d) 
    jotka ovat tehneet asianomaiselle jäsenvaltiolle hakemuksen, jolla ne hakevat

hyväksyntää ja jossa on seuraavat tiedot:

  • i) 
    todisteet siitä, että oikeussubjekti on a c alakohdassa esitettyjen vaatimusten

mukainen;

  • ii) 
    todisteet siitä, että se toteuttaa toimintaansa yhdellä tai useammalla

asianomaisella alueella;

  • iii) 
    todisteet siitä, että se edustaa merkittävää osaa tämän asetuksen

soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotannosta tai kaupasta;

  • iv) 
    todisteet siitä, ettei se osallistu tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien

tuotteiden tuotantoon, jalostukseen eikä kaupan pitämiseen.

66 artikla

Hyväksymismenettely

  • 1. 
    Hakemukset, joilla haetaan hyväksyntää tuottajaorganisaatiolle tai toimialakohtaiselle

organisaatiolle, on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on, ja

niiden käsittelystä vastaa kyseinen jäsenvaltio.

  • 2. 
    Jäsenvaltion on tehtävä päätös organisaation hyväksymisestä tai hyväksymättä jättämisestä

neljän kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä.

67 artikla

Kaupan pitämistä koskevat säännöt

  • 1. 
    Viinien ja myös rypäleiden, rypäleen puristemehujen ja viinien, josta kyseiset viinit on

johdettu, yhteisten markkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi

tuottajajäsenvaltiot voivat erityisesti toimialakohtaisten organisaatioiden tekemiä päätöksiä

täytäntöön panemalla vahvistaa kaupan pitämistä koskevia sääntöjä tarjonnan

sääntelemiseksi.

Näiden sääntöjen tulee olla tavoitteeseen nähden oikeasuhtaisia eivätkä ne saa:

  • a) 
    liittyä mihinkään liiketoimeen asianomaisen tuotteen ensimmäisen markkinoille

saattamisen jälkeen;

  • c) 
    jäädyttää liian suurta osuutta vuosikerrasta, joka muutoin olisi saatavilla;
  • d) 
    antaa mahdollisuutta kieltäytyä antamasta kansallisia ja yhteisön todistuksia, joita

tarvitaan viinien liikkeeseen luovuttamiseen ja kaupan pitämiseen, jos kaupan

pitämisessä noudatetaan edellä mainittuja sääntöjä.

  • 2. 
    Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut säännöt on saatettava toimijoiden tietoisuuteen

julkaisemalla ne kokonaisuudessaan asianomaisen jäsenvaltion virallisessa julkaisussa.

68 artikla

Seuranta

Jäsenvaltioiden on

  • a) 
    tehtävä säännöllisin väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että tuottajaorganisaatiot ja

toimialakohtaiset organisaatiot ovat 64 ja 65 artiklassa säädettyjen hyväksymisehtojen

ja -edellytysten mukaisia;

  • b) 
    peruutettava hyväksyntä, jos tuottajaorganisaatio tai toimialakohtainen organisaatio ei ole

enää asiaankuuluvien vaatimusten mukainen, ja määrättävä organisaatioihin sovellettavista

seuraamuksista, jos säännöksiä ei noudateta tai niitä rikotaan.

69 artikla

Tietojen antaminen

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi vuosittain 1 päivänä maaliskuuta ja ensimmäisen

kerran 1 päivänä maaliskuuta 2009 päätökset ja toimenpiteet, jotka ne ovat toteuttaneet edeltävän

kalenterivuoden aikana 66, 67 ja 68 artiklan mukaisesti.

IV OSASTO

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA

KÄYTÄVÄ KAUPPA

I luku

Yhteiset säännökset

70 artikla

Yleiset periaatteet

  • 1. 
    Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin

tulleja, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

71 artikla

Yhdistetty nimikkeistö

Yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt ja erityissäännöt sen soveltamisesta koskevat tämän

asetuksen piiriin kuuluvien tuotteiden tariffiluokitusta. Tämän asetuksen soveltamisen pohjalta

saatu tullinimikkeistö, mukaan luettuina tarvittaessa liitteiden I ja IV määritelmät ja luokat, liitetään

yhteiseen tullitariffiin.

II luku

Tuonti- ja vientitodistukset

72 artikla

Tuonti- ja vientitodistukset

  • 1. 
    Voidaan päättää 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, että yhden tai

useamman CN-koodiin 2009 61, 2009 69 tai 2204 kuuluvan tuotteen tuonti yhteisöön ja

vienti yhteisöstä edellyttää tuonti- tai vientitodistuksen esittämistä.

  • 2. 
    Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa otetaan huomioon tuontitodistusten tarve kyseessä

olevien markkinoiden hallinnoinnin ja erityisesti kyseisten tuotteiden tuonnin seurannan

kannalta.

73 artikla

Todistusten antaminen

Jäsenvaltioiden on annettava tuonti- ja vientitodistukset hakijoille riippumatta näiden

sijoittautumispaikasta yhteisössä, ellei neuvoston asetuksessa tai muussa neuvoston säädöksessä

toisin säädetä ja rajoittamatta IV luvun soveltamiseksi toteutettuja toimenpiteitä.

74 artikla

Todistusten voimassaolo

Tuonti- ja vientitodistukset ovat voimassa kaikkialla yhteisössä.

75 artikla

Vakuus

  • 1. 
    Tuonti- ja vientitodistusten myöntämisen edellytyksenä on vakuuden asettaminen, jolla

taataan tuonti- ja vientisitoumuksen täyttäminen todistuksen voimassaoloaikana, jollei

113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toisin säädetä.

  • 2. 
    Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos tuontia

tai vientiä ei toteuteta tai se toteutetaan ainoastaan osittain todistuksen voimassaoloaikana.

76 artikla

Erityisvakuus

  • 1. 
    CN-koodeihin 2009 61, 2009 69 ja 2204 30 kuuluvien viinirypälemehujen ja rypäleen

puristemehujen, joiden osalta yhteisen tullitariffin maksujen soveltaminen riippuu tuotteen

tuontihinnasta, tuontihinnan oikeellisuus tarkistetaan joko jokaisen lähetyksen tarkastuksen

perusteella tai käyttämällä komission kyseisten tuotteiden alkuperämaassa todettujen

hintanoteerausten perusteella laskemaa kiinteää tuontiarvoa.

Jos kyseisen lähetyksen ilmoitettu tulohinta on korkeampi kuin mahdollisesti sovellettava

kiinteä tuontiarvo korotettuna 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen

laaditulla marginaalilla, joka ei saa ylittää kiinteää arvoa yli 10 prosentilla, vaaditaan

kiinteän tuontiarvon perusteella määrätyn tuontitullin suuruisen vakuuden antamista.

Jos kyseisen tavaralähetyksen tulohintaa ei ilmoiteta, yhteisen tullitariffin soveltaminen

riippuu kiinteästä tuontiarvosta tai asiaa koskevien tullilainsäädännön säännösten

soveltamisesta 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määrättävin

edellytyksin.

  • 2. 
    Jos liitteessä VI olevassa B.5 tai C kohdassa tarkoitettuja neuvoston poikkeuksia

sovelletaan tuotuihin tuotteisiin, tuojien on annettava näiden tuotteiden osalta määrätyille

tulliviranomaisille vakuus vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä. Vakuus

vapautetaan, kun tuoja esittää sen jäsenvaltion, jossa vapaaseen liikkeeseen luovuttaminen

77 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän luvun täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet hyväksytään 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä toimenpiteet voivat koskea erityisesti:

  • a) 
    perusteita, joilla määritetään sovellettava valvontamenetelmä,
  • b) 
    tekijöitä, jotka on otettava huomioon laskettaessa kiinteitä tuontiarvoja,
  • c) 
    75 ja 76 artiklassa tarkoitettujen vakuuksien suuruutta ja niiden vapauttamista koskevia

sääntöjä,

  • d) 
    tapauksen mukaan luetteloa tuotteista, joiden osalta vaaditaan tuonti- tai vientitodistus,
  • e) 
    tapauksen mukaan tuonti- ja vientitodistusten myöntämisedellytyksiä ja voimassaoloaikaa.

III luku

Suojatoimenpiteet ja sisäisen ja

ulkoisen jalostuksen menettely

78 artikla

Suojatoimenpiteet

  • 1. 
    Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, komissio toteuttaa yhteisöön suuntautuvaa

tuontia vastaan suojatoimenpiteitä tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta

yhteisestä menettelystä 7 päivänä maaliskuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY)

N:o 519/941 ja tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä 22 päivänä joulukuuta

1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3285/942 mukaisesti.

  • 2. 
    Jollei muiden neuvoston säädösten nojalla toisin säädetä, komissio toteuttaa tämän artiklan

3 kohdan mukaisesti suojatoimenpiteitä sellaista yhteisöön suuntautuvaa tuontia vastaan,

josta määrätään perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä

sopimuksissa.

  • 3. 
    Komissio voi toteuttaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet jonkin jäsenvaltion

pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se

tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Mikä tahansa jäsenvaltio voi saattaa komission 1 ja 2 kohdan mukaisesti tekemät päätökset

neuvoston käsiteltäväksi viiden työpäivän kuluessa sen tiedoksi saamisesta. Neuvosto

kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseiset päätökset

yhden kuukauden kuluessa päivästä, jona ne saatettiin neuvoston käsiteltäväksi.

  • 4. 
    Jos komissio katsoo, että mikä tahansa 1 tai 2 kohdan mukaisesti toteutettu

suojatoimenpide olisi kumottava tai sitä olisi muutettava, se toimii seuraavasti:

  • a) 
    jos toimenpiteestä on päättänyt neuvosto, komissio ehdottaa neuvostolle

suojatoimenpiteen muuttamista tai kumoamista. Neuvosto päättää asiasta

määräenemmistöllä,

  • b) 
    kaikissa muissa tapauksissa komissio kumoaa yhteisön suojatoimenpiteet tai muuttaa

niitä.

79 artikla

Lisätuontitullit

  • 1. 
    Viinirypälemehun ja rypäleen puristemehun, jotka on merkitty Uruguayn kierroksen

monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehdyssä maataloussopimuksessa erityistä

suojalauseketta koskevalla ''SSG''-merkillä, tuonnissa kannetaan 70 artiklan 1 kohdassa

vahvistetun tullin lisäksi lisätuontitulli mahdollisten yhteisön markkinoihin kohdistuvien

epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, jos:

  • b) 
    tuonnin määrä ylittää minä tahansa vuonna tietyn tason.

Edellä olevassa b alakohdassa tarkoitetun määrän on perustuttava markkinoille pääsyn

mahdollisuuksiin, jotka määritellään tapauksen mukaan tuonnin prosenttiosuutena

edellisten kolmen vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta.

  • 2. 
    Lisätuontitulleja ei määrätä, jos tuonti ei todennäköisesti häiritse yhteisön markkinoita tai

jos vaikutukset ovat epäsuhteessa asetettuun tavoitteeseen nähden.

  • 3. 
    Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi tuontihinnat on määriteltävä

tarkasteltavana olevan lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Cif-tuontihinta on tarkistettava kyseisen tuotteen edustavan maailmanmarkkinahinnan tai

yhteisön tuontimarkkinoilla vallitsevan edustavan hinnan perusteella.

80 artikla

Sisäisen ja ulkoisen jalostuksen menettelyn keskeyttäminen

  • 1. 
    Jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä sisäisen tai ulkoisen jalostuksen

menettelyn vuoksi, jonkun jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta voidaan

113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää keskeyttää tämän

asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden sisäisen tai ulkoisen jalostuksen menettely

kokonaan tai osittain. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta

päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Jäsenvaltioille ilmoitetaan tällaisista toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi.

Mikä tahansa jäsenvaltio voi saattaa ensimmäisen alakohdan mukaisesti päätetyn

toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi viiden työpäivän kuluessa sen tiedoksi saamisesta.

Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen

toimenpiteen yhden kuukauden kuluessa päivästä, jona se saatettiin neuvoston

käsiteltäväksi.

  • 2. 
    Siinä määrin kuin viinialan yhteisen markkinajärjestelyn asianmukaisen toiminnan

kannalta on tarpeellista, neuvosto voi kieltää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien

tuotteiden sisäisen tai ulkoisen jalostuksen menettelyn kokonaan tai osittain

perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

81 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän luvun täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet hyväksytään 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen.

IV luku

Tuontiin sovellettavat säännöt

82 artikla

Tuontiin liittyvät vaatimukset

  • 1. 
    Jollei toisin säädetä erityisesti perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyissä

sopimuksissa, alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja päällysmerkintöjä

koskevia, tämän asetuksen III jakson III ja IV luvussa sekä tämän asetuksen 25 artiklan

2 kohdassa vahvistettuja säännöksiä sovelletaan tapauksen mukaan yhteisöön tuotaviin,

CN-koodeihin 2009 61, 2009 69 ja 2204 kuuluviin tuotteisiin.

  • 2. 
    Jollei perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyissä sopimuksissa toisin säädetä,

tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet on tuotettava OIV:n suosittelemien ja

julkaisemien tai yhteisön tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden perusteella

sallimien viininvalmistusmenetelmien mukaisesti.

  • 3. 
    Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonnin edellytyksenä on:
  • a) 
    toimivaltaisen viranomaisen, joka sisältyy komission julkaisemaan luetteloon, siinä

maassa, josta tuote tulee, antama todistus siitä, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja

säännöksiä noudatetaan;

  • b) 
    sen maan, josta tuote tulee, nimeämän elimen tai viranomaisen laatima

määritystodistus, jos tuotteet on tarkoitettu ihmisravinnoksi.

83 artikla

Tariffikiintiöt

  • 1. 
    Perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista tai mistä tahansa

muusta neuvoston säädöksestä johtuvat tariffikiintiöt tämän asetuksen soveltamisalaan

kuuluvien tuotteiden tuontia varten avataan ja niitä hallinnoidaan tämän asetuksen

113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

  • 2. 
    Tariffikiintiöitä hallinnoidaan soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä, niiden

yhdistelmää tai jotain muuta asianmukaista menetelmää välttäen kaikenlaista toimijoihin

kohdistuvaa syrjintää:

  • a) 
    hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä ("ensin tullutta palvellaan

ensin" -periaate),

  • b) 
    jätetyissä hakemuksissa haettujen määrien mukaiseen jakoon perustuva menetelmä

(samanaikaisen tarkastelun menetelmä),

  • c) 
    perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä ("perinteiset/uudet

toimijat -menetelmä").

84 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän luvun täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet hyväksytään 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä toimenpiteet voivat koskea erityisesti:

  • a) 
    tuontiin liittyviä vaatimuksia koskevia tietoja;
  • b) 
    takeita tuotteen luonteesta, lähtöisyydestä ja alkuperästä,
  • c) 
    b alakohdassa tarkoitettujen takeiden tarkistamisen mahdollistavan asiakirjan

hyväksymistä.

V OSASTO

TUOTANTOKYKY

I luku

Laittomat istutukset

  • 2. 
    Siihen asti, kun 1 kohdassa tarkoitettu raivaus on suoritettu, mainitussa kohdassa

tarkoitetuilta alueilta saadut rypäleet ja rypäleistä saadut tuotteet saa luovuttaa liikkeeseen

ainoastaan tislausta varten, jonka kustannuksista tuottaja yksinään vastaa. Tislauksesta

peräisin olevista tuotteista ei kuitenkaan saa valmistaa alkoholia, jonka todellinen

alkoholipitoisuus on enintään 80 tilavuusprosenttia.

  • 3. 
    Jäsenvaltioiden on 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen määrättävä tuottajille, jotka eivät

ole noudattaneet kyseistä raivausvelvoitetta, seuraamuksia noudattamatta jättämisen

vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella, sanotun kuitenkaan

rajoittamatta jäsenvaltioiden aiemmin määräämiä seuraamuksia.

  • 4. 
    Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi vuosittain 1 päivään maaliskuuta

mennessä alat, joille on istutettu viiniköynnöksiä ilman lupaa 31 päivän elokuuta 1998

jälkeen, sekä alat, jotka on raivattu 1 kohdan mukaisesti.

  • 5. 
    Jäljempänä olevassa 90 artiklan 1 kohdassa säädetyn uusien viljelmien siirtymävaiheen

istutuskiellon päättyminen 31 päivänä joulukuuta 2015 ei vaikuta tässä artiklassa

säädettyihin velvoitteisiin.

86 artikla

Ennen 1 päivää syyskuuta 1998 laittomasti istutettujen alojen

pakollinen säännönmukaistaminen

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta aloihin, jotka on säännönmukaistettu asetuksen (EY)

N:o 1493/1999 2 artiklan 3 kohdan perusteella, tämän kuitenkaan vaikuttamatta tilien

tarkastamista koskeviin menettelyihin.

  • 2. 
    Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun maksun suuruuden määrittää jäsenvaltio. Sen on

oltava vähintään yhtä suuri kuin vastaavan istutusoikeuden keskimääräinen arvo

asianomaisella alueella kaksinkertaisena.

  • 3. 
    Siihen asti, kun 1 kohdassa tarkoitettu sääntöjenmukaistaminen on tehty, mainitussa

kohdassa tarkoitetuilta alueilta saadut rypäleet ja rypäleistä saadut tuotteet saa luovuttaa

liikkeeseen ainoastaan tislausta varten, jonka kustannuksista tuottaja yksinään vastaa.

Tuotteista ei saa valmistaa alkoholia, jonka todellinen alkoholipitoisuus on enintään

80 tilavuusprosenttia.

  • 4. 
    Tuottajan on raivattava omalla kustannuksellaan 1 kohdassa tarkoitetut laittomat alat, joita

ei ole säännönmukaistettu kyseisen kohdan mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2009

mennessä.

Jäsenvaltioiden on määrättävä tuottajille, jotka eivät noudata kyseistä raivausvelvoitetta,

seuraamuksia noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden

perusteella.

Siihen asti, kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu raivaus on suoritettu, 3 kohtaa

sovelletaan tarvittavin muutoksin.

  • 5. 
    Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin asianomaisen vuoden

maaliskuun 1 päivänä:

  • a) 
    alat, joille on istutettu viiniköynnöksiä ilman istutuslupaa ennen 1 päivää syyskuuta

1998,

  • b) 
    alat, jotka on säännönmukaistettu 1 kohdan mukaisesti, mainitussa kohdassa säädetyt

maksut sekä 2 kohdassa säädetty alueellisten istutusoikeuksien keskimääräinen arvo.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi ensimmäisen kerran viimeistään

1 päivänä maaliskuuta 2010 alat, jotka on raivattu 4 kohdan ensimmäisen alakohdan

mukaisesti.

  • 6. 
    Jäljempänä olevassa 90 artiklan 1 kohdassa säädetyn uusien viljelmien siirtymävaiheen

istutuskiellon päättyminen 31 päivänä joulukuuta 2015 ei vaikuta 3, 4 ja 5 kohdassa

säädettyihin velvoitteisiin.

87 artikla

Liikkeeseen luovuttamattomien ja tislattujen tuotteiden valvonta

  • 1. 
    Edellä olevien 85 artiklan 2 kohdan ja 86 artiklan 3 ja 4 kohdan osalta jäsenvaltioiden on

pyydettävä todiste siitä, ettei kyseisiä tuotteita ole luovutettu liikkeeseen tai, jos kyseiset

tuotteet tislataan, tislaussopimusten esittämistä.

  • 3. 
    Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tislausvelvoitteen alaiset alat ja vastaavat

alkoholimäärät.

88 artikla

Liitännäistoimenpiteet

Edellä olevan 86 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin aloihin niin kauan

kuin niitä ei ole säännönmukaistettu ja 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin aloihin ei saa soveltaa

mitään kansallisia eikä yhteisön tukitoimenpiteitä.

89 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän luvun täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet hyväksytään 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä säännöt voivat koskea erityisesti:

  • a) 
    jäsenvaltioiden ilmoituksiin liittyviä vaatimuksia, ja myös II liitteessä tarkoitettujen

talousarviomäärärahojen mahdollista alentamista, jos edellytyksiä ei ole noudatettu,

  • b) 
    tietoja seuraamuksista, joita jäsenvaltiot määräävät, jos 85, 86 ja 87 artiklassa säädettyjä

velvollisuuksia ei noudateta.

II luku

Istutusoikeuksien siirtymäjärjestely

90 artikla

Viiniköynnösten siirtymävaiheen istutuskielto

  • 1. 
    Edellä olevan 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti luokiteltaviin viiniköynnöslajikkeisiin

kuuluvien viiniköynnösten istutus kielletään 31 päivään joulukuuta 2015, sanotun

kuitenkaan rajoittamatta 24 artiklan ja erityisesti sen 3 kohdan soveltamista.

  • 2. 
    Edellä olevan 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti luokiteltavien viiniköynnöslajikkeiden

varttaminen muihin kuin kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin rypälelajikkeisiin on myös

kielletty 31 päivään joulukuuta 2015.

  • 3. 
    Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, kyseisissä kohdissa tarkoitetut istutukset ja

varttamiset sallitaan, jos ne liittyvät

  • a) 
    91 artiklassa säädettyyn uuden viljelmän istutusoikeuteen,
  • b) 
    92 artiklassa säädettyyn uudelleenistutusoikeuteen,
  • c) 
    93 ja 94 artiklassa säädettyyn varannosta myönnettävään istutusoikeuteen.
  • 5. 
    Edellä olevaa 91 96 artiklaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2015.
  • 6. 
    Jäsenvaltiot voivat päättää pitää 1 kohdassa tarkoitetun kiellon voimassa alueellaan tai

osissa aluettaan enintään 31 päivään joulukuuta 2018. Tällöin asianomaisessa

jäsenvaltiossa sovelletaan vastaavasti tässä luvussa ja erityisesti tässä artiklassa säädettyjä

istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä koskevia sääntöjä.

91 artikla

Uusien viljelmien istutusoikeudet

  • 1. 
    Jäsenvaltiot voivat myöntää uusien viljelmien istutusoikeuksia tuottajille sellaisten

alueiden osalta:

  • a) 
    jotka on tarkoitettu uusille viljelmille, kun kyseessä on yleisen edun vuoksi

toteutettavaa maanjakoa tai pakkolunastusta koskevat toimenpiteet, jotka

hyväksytään voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti,

  • b) 
    jotka on tarkoitettu kokeellisiin tarkoituksiin,
  • c) 
    jotka on tarkoitettu emoviiniköynnösten varttamisoksien kasvatukseen, tai
  • d) 
    josta saatavat viini tai viinituotteet on tarkoitettu yksinomaan viininviljelijän

talouden omaan kulutukseen.

  • b) 
    ennen niiden myöntämisvuotta seuraavan toisen viinivuoden päättymistä,
  • c) 
    niihin tarkoituksiin, joihin ne on myönnetty.

92 artikla

Uudelleenistutusoikeudet

  • 1. 
    Jäsenvaltioiden on myönnettävä uudelleenistutusoikeuksia tuottajille, jotka ovat raivanneet

viiniköynnöstä kasvavan alan.

Raivatut alat, joista on myönnetty raivauspalkkiota III luvun mukaisesti, eivät kuitenkaan

luo uudelleenistutusoikeuksia.

  • 2. 
    Jäsenvaltiot voivat myöntää uudelleenistutusoikeuksia tuottajille, jotka sitoutuvat

raivaamaan viiniköynnöstä kasvavan alan. Tällöin sitoumuksenalainen ala on raivattava

kolmen vuoden kuluessa siitä, kun uudet viiniköynnökset, joihin on myönnetty

uudelleenistutusoikeudet, on istutettu.

  • 3. 
    Myönnettyjen uudelleenistutusoikeuksien on vastattava raivatun alan todellista satotasoa.
  • 4. 
    Uudelleenistutusoikeudet on käytettävä tilalla, jolle ne on myönnetty. Jäsenvaltiot voivat

lisäksi säätää, että uudelleenistutusoikeuksia saa käyttää ainoastaan raivatuilla alueilla.

  • 5. 
    Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää, että

uudelleenistutusoikeus voidaan siirtää kokonaan tai osittain toiselle tilalle samassa

jäsenvaltiossa seuraavissa tapauksissa:

  • a) 
    osa kyseisestä tilasta siirretään tälle toiselle tilalle,
  • b) 
    toisen tilan alat on tarkoitettu:
  • i) 
    suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen

viinien tuotantoon, tai

  • ii) 
    viiniköynnösten perusrunkojen emokasvien kasvatukseen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen poikkeuksien

soveltaminen ei johda tuotantokyvyn yleiseen kasvuun niiden alueella varsinkaan silloin,

kun siirtäminen tapahtuu kastelemattomilta aloilta kastelluille aloille.

  • 6. 
    Edellä olevaa 1 5 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin uudelleenistutusoikeuksien

kaltaisiin oikeuksiin, jotka on saatu aiemman yhteisön tai kansallisen lainsäädännön

nojalla.

  • 7. 
    Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti myönnetyt

uudelleenistutusoikeudet on käytettävä siinä säädetyissä määräajoissa.

  • 2. 
    Jäsenvaltiot, jotka ovat luoneet istutusoikeuksien kansallisen tai alueellisen varannon

asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisesti, voivat säilyttää varantonsa niin kauan kuin ne

soveltavat istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä tämän luvun mukaisesti.

  • 3. 
    Seuraavat istutusoikeudet on siirrettävä kansalliseen tai alueelliseen varantoon, jos niitä ei

käytetä säädetyssä määräajassa:

  • a) 
    uusien viljelmien istutusoikeudet;
  • b) 
    uudelleenistutusoikeudet
  • c) 
    varannosta myönnetyt istutusoikeudet.
  • 4. 
    Tuottajat voivat siirtää uudelleenistutusoikeuksia kansalliseen tai alueelliseen varantoon.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä siirron edellytykset ja siitä kansallisista varoista

mahdollisesti maksettava korvaus ottaen huomion asianomaisten oikeutetut edut.

  • 5. 
    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta

varantojärjestelmää, jos ne voivat osoittaa alueellaan jo olevan tehokas vaihtoehtoinen

järjestelmä istutusoikeuksien hallinnoimiseksi. Vaihtoehtoinen järjestelmä saa tarvittaessa

poiketa tämän luvun asiaa koskevista säännöksistä.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös jäsenvaltioihin, jotka lopettavat asetuksen (EY)

N:o 1493/1999 mukaisesti perustetun kansallisen tai alueellisen varannon toiminnan.

94 artikla

Istutusoikeuksien myöntäminen varannosta

  • 1. 
    Jäsenvaltiot voivat myöntää varannosta oikeuksia
  • a) 
    maksutta alle 40-vuotiaille tuottajille, joilla on riittävä ammattitaito ja pätevyys ja

jotka ovat perustamassa ensimmäistä tilaansa maatalousyrittäjänä,

  • b) 
    kansallisiin tai tapauksen mukaan alueellisiin varoihin suoritettavaa maksua vastaan

tuottajille, jotka aikovat käyttää oikeudet sellaisten viinitilojen istuttamiseen, joiden

tuotteilla on taatut markkinat.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä vahvistamisperusteet b alakohdassa tarkoitetun maksun

määrälle, joka voi vaihdella kyseessä olevan viinitilan aiotun lopputuotteen mukaan ja sen

mukaan, paljonko on jäljellä siirtymäkautta, jonka aikana sovelletaan 90 artiklan 1 ja

2 kohdassa säädettyä uusien viljelmien istutuskieltoa.

  • 2. 
    Kun varannosta myönnettyjä istutusoikeuksia käytetään, jäsenvaltioiden on varmistettava,

että

  • a) 
    sijainti sekä käytettävät lajikkeet ja viljelymenetelmät ovat sellaisia, että niillä

voidaan taata tuotannon mukautuvan markkinoiden vaatimuksiin,

  • b) 
    sadot vastaavat alueen keskiarvoa erityisesti silloin, kun kastelemattomilta aloilta
  • 3. 
    Varannosta myönnetyt istutusoikeudet, joita ei ole käytetty ennen niiden myöntämisvuotta

seuraavan toisen viinivuoden päättymistä, menetetään ja ne siirretään takaisin varantoon.

  • 4. 
    Varannossa olevat istutusoikeudet, joita ei ole myönnetty ennen niiden varantoon

siirtämisvuotta seuraavan viidennen viinivuoden päättymistä, raukeavat.

  • 5. 
    Jos jäsenvaltiossa on alueellisia varantoja, se voi antaa sääntöjä, joissa sallitaan

istutusoikeuksien siirto alueellisten varantojen välillä. Jos jäsenvaltiossa on sekä alueellisia

että kansallisia varantoja, se voi myös sallia kyseisten varantojen väliset siirrot.

Siirroissa voidaan soveltaa vähennyskerrointa.

95 artikla

De minimis -sääntö

Tätä lukua ei sovelleta jäsenvaltioissa, joissa ei ole sovellettu yhteisön istutusoikeuksien järjestelyä

31 päivään joulukuuta 2007 mennessä.

96 artikla

Tiukemmat kansalliset säännöt

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa uusien viljelmien istutusoikeuksien tai uudelleenistutusoikeuksien

myöntämisen osalta tiukempia kansallisia sääntöjä. Jäsenvaltiot saavat vaatia, että hakemuksia ja

97 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän luvun täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet hyväksytään 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä toimenpiteet voivat koskea erityisesti:

  • a) 
    säännöksiä liiallisten hallinnollisten maksujen välttämiseksi tämän luvun säännösten

soveltamisessa;

  • b) 
    92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu viiniköynnösten samanaikaista esiintymistä;
  • c) 
    94 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun vähennyskertoimen soveltamista koskevia sääntöjä.

III luku

Raivausjärjestelmä

98 artikla

Soveltamisala ja määritelmä

Tässä luvussa vahvistetaan edellytykset, jotka koskevat viininviljelijöille viiniköynnösten

raivaamisesta myönnettävää palkkiota, jäljempänä 'raivauspalkkio'.

99 artikla

Järjestelmän kesto

Raivausjärjestelmää sovelletaan viinivuoden 2010/2011 loppuun.

100 artikla

Tukikelpoisuusedellytykset

Raivauspalkkio voidaan myöntää ainoastaan, jos asianomainen ala on seuraavien edellytysten

mukainen:

  • a) 
    se ei ole saanut viinitilojen rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä vastaaviin

toimenpiteisiin myönnettävää yhteisön tai kansallista tukea kymmeneen raivauspyyntöä

edeltävään viinivuoteen;

  • b) 
    se ei ole saanut missään muussa yhteisessä markkinajärjestelyssä myönnettävää yhteisön

tukea viiteen raivauspyyntöä edeltävään viinivuoteen;

  • c) 
    sitä hoidetaan;
  • d) 
    se on vähintään 0,1 hehtaarin suuruinen; Jos jäsenvaltio niin päättää, tämä vähimmäiskoko

voi kuitenkin olla 0,3 hehtaaria kyseisen jäsenvaltion joidenkin sellaisten hallinnollisten

alueiden osalta, joilla viinitilan viiniköynnöstä kasvavan alan keskikoko on suurempi kuin

Sen estämättä, mitä e alakohdassa säädetään, asetuksen (EY) N:o 1493/1999 2 artiklan 3 kohdan ja

tämän asetuksen 86 artiklan 1 kohdan mukaisesti säännönmukaistetuille aloille voidaan myöntää

raivauspalkkio.

101 artikla

Raivauspalkkion määrä

  • 1. 
    Myönnettävien raivauspalkkioiden asteikot vahvistetaan 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen.

  • 2. 
    Jäsenvaltiot vahvistavat raivauspalkkion määrän 1 kohdassa tarkoitettuja asteikkoja

noudattaen ja asianomaisen tilan aiemman tuotoksen perusteella.

102 artikla

Menettely ja talousarvio

  • 1. 
    Tuottajien on jätettävä raivauspalkkiohakemus jäsenvaltion viranomaisille vuosittain

viimeistään 15 päivänä syyskuuta. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa 15 päivää syyskuuta

aiemman päivämäärän edellyttäen, että se on myöhempi kuin 30 päivä kesäkuuta ja että ne

ottavat tarvittaessa asianmukaisesti huomioon 104 artiklassa säädettyjen poikkeusten

soveltamisen.

  • 2. 
    Jäsenvaltioiden on tehtävä vastaanotetuille hakemuksille hallinnollisia tarkastuksia,
  • 3. 
    Raivausjärjestelmän vuotuiset enimmäismäärärahat esitetään liitteessä VII.
  • 4. 
    Jos jäsenvaltioiden komissiolle ilmoittama kokonaismäärä ylittää käytettävissä olevat

talousarviovarat, ilmoitetuille määrille vahvistetaan vuosittain viimeistään 15 päivänä

marraskuuta hyväksymisprosentti 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä

noudattaen, ottaen tarpeen mukaan huomioon 104 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltaminen.

  • 5. 
    Jäsenvaltioiden on vuosittain viimeistään 1 päivänä helmikuuta hyväksyttävä hakemukset,

jotka koskevat

  • a) 
    haettuja aloja kokonaisuudessaan, jos komissio ei ole vahvistanut 4 kohdassa

tarkoitettua prosenttimäärää, tai

  • b) 
    aloja sellaisina kuin ne ovat 4 kohdassa tarkoitetun prosenttimäärän soveltamisen

jälkeen, puolueettomin ja syrjimättömin perustein ja seuraavien prioriteettien

mukaisesti:

  • i) 
    Jäsenvaltioiden on asetettava ensimmäiselle sijalle hakijat, joiden

raivauspalkkiohakemus koskee koko heidän viinitilaansa;

  • ii) 
    Jäsenvaltioiden on asetettava toiselle sijalle hakijat, jotka ovat vähintään

55 vuoden ikäisiä, tai vanhempia, jos jäsenvaltiot niin säätävät.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle vuosittain 1 päivään maaliskuuta mennessä

tiedoksi hyväksytyt hakemukset alueiden ja satoluokkien mukaan eriteltyinä sekä alueen

  • 6. 
    Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä joulukuuta

edelliseltä viinivuodelta

  • a) 
    raivatut alueet alueittain ja satoluokittain eriteltyinä;
  • b) 
    alueen maksamien raivauspalkkioiden kokonaismäärä.

103 artikla

Täydentävät ehdot

Jos viljelijän todetaan milloin tahansa kolmen vuoden kuluessa raivauspalkkion suorittamisesta

jättäneen noudattamatta tilallaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 3 7 artiklassa tarkoitettuja

lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta viljelijästä suoraan

johtuvan toiminnan tai laiminlyönnin seurauksena, tukea alennetaan tai se peruutetaan osittain tai

kokonaan noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan, ja

viljelijä on tapauksen mukaan velvoitettava maksamaan se takaisin kyseisissä säännöksissä

vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

104 artikla

Poikkeukset

  • 1. 
    Jäsenvaltio voi hylätä 102 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut hakemukset, jos raivatun alan

yhteenlaskettu osuus sen alueella on 8 prosenttia liitteessä VIII tarkoitetusta viiniköynnöstä

Jäsenvaltio voi päättää hylätä 102 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut lisähakemukset alueella,

jonka raivatun alan yhteenlaskettu osuus on 10 prosenttia sen viiniköynnöstä kasvavasta

alasta.

  • 2. 
    Jäljempänä olevassa 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan

päättää lopettaa raivausjärjestelmän soveltaminen jossakin jäsenvaltiossa, jos vireillä

olevat hakemukset huomioon ottaen raivauksen jatkaminen johtaisi siihen, että raivatun

alan yhteenlaskettu osuus ylittäisi 15 prosenttia jäsenvaltion liitteessä VIII tarkoitetusta

viiniköynnöstä kasvavasta alasta.

  • 3. 
    Jäljempänä olevassa 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan

päättää lopettaa raivausjärjestelmän soveltaminen jossakin jäsenvaltiossa tiettynä vuotena,

jos vireillä olevat hakemukset huomioon ottaen raivauksen jatkaminen johtaisi siihen, että

raivatun alan yhteenlaskettu osuus ylittäisi 6 prosenttia jäsenvaltion liitteessä VIII

tarkoitetusta viiniköynnöstä kasvavasta alasta kyseisenä järjestelmän toimintavuotena.

  • 4. 
    Jäsenvaltiot voivat katsoa, että vuoristoalueilla tai jyrkkärinteisillä alueilla kasvavat

viiniköynnökset eivät ole tukikelpoisia raivausjärjestelmässä 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen määritettävin edellytyksin.

  • 5. 
    Jäsenvaltio voi katsoa, että tietyt alueet eivät ole tukikelpoisia raivausjärjestelmässä, jos

järjestelmän soveltaminen olisi ristiriidassa ympäristönäkökohtien kanssa. Tällä tavalla

tukeen kelpaamattomiksi katsottujen alojen osuus liitteessä VIII tarkoitetusta

  • 6. 
    Kreikka voi katsoa, että alat, joille on istutettu viiniköynnöksiä Egeanmeren saarilla ja

Kreikkaan kuuluvilla Joonianmeren saarilla, lukuun ottamatta Kreetaa ja Euboiaa, eivät ole

tukikelpoisia raivausjärjestelmässä.

  • 7. 
    Tässä luvussa esitettyä raivausjärjestelmää ei sovelleta Azoreihin, Madeiraan eikä

Kanariansaariin.

  • 8. 
    Jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää 4 6 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, on

annettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä elokuuta ja ensimmäisen kerran

1 päivänä elokuuta 2008 tiedoksi toteutettavasta raivaustoimenpiteestä seuraavat tiedot:

  • a) 
    tukeen kelpaamattomiksi katsotut alat,
  • b) 
    perusteet sille, miksi alat katsotaan tukeen kelpaamattomiksi 4 ja 5 kohdan

mukaisesti.

  • 9. 
    Jäsenvaltioiden on myönnettävä tukeen kelpaamattomien alojen tai tukeen

kelpaamattomiksi 4 7 kohdan mukaisesti katsottujen alojen tuottajille etusija muissa tässä

asetuksessa säädetyissä tukitoimenpiteissä, erityisesti tapauksen mukaan tukiohjelmien ja

maaseudun kehittämistoimenpiteiden mukaisesti toteutettavassa rakenneuudistusta ja

uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevassa toimenpiteessä.

105 artikla

De minimis -sääntö

106 artikla

Täydentävä kansallinen tuki

Jäsenvaltiot voivat myöntää myönnetyn raivauspalkkion lisäksi täydentävää kansallista raivaustukea,

jonka suuruus on enintään 75 prosenttia sovellettavasta raivauspalkkiosta.

107 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä säännöt voivat koskea erityisesti:

  • a) 
    tietoja 100 artiklassa tarkoitetuista tukikelpoisuusedellytyksistä, erityisesti todistetta siitä,

että alueita hoidettiin asianmukaisesti vuosina 2006 ja 2007;

  • b) 
    101 artiklassa tarkoitettuja palkkioluokkia ja -tasoja;
  • c) 
    104 artiklassa tarkoitettujen poikkeusten perusteita;
  • d) 
    jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita raivausjärjestelmän täytäntöönpanon osalta, mukaan

luettuina seuraamukset raportoinnin viivästyessä ja tiedot, joita jäsenvaltiot antavat

tuottajille järjestelmän käyttömahdollisuudesta;

VI OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

108 artikla

Viinitilarekisteri

  • 1. 
    Jäsenvaltioiden on pidettävä viinitilarekisteriä, joka sisältää ajantasaiset tiedot

tuotantokyvystä.

  • 2. 
    Edellä 1 kohdassa tarkoitettu velvollisuus ei koske jäsenvaltioita, joissa 24 artiklan

1 kohdan mukaisesti luokiteltaviin viiniköynnöslajikkeisiin kuuluvien viiniköynnösten

kokonaispinta-ala on pienempi kuin 500 hehtaaria.

109 artikla

Tuotantokykyä koskeva selvitys

Jäsenvaltioiden, joiden tukiohjelmiin sisältyy "viinitilojen rakenneuudistus- ja uusiin lajikkeisiin

siirtymistoimenpide" 10 artiklan mukaisesti, on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään

1 päivänä maaliskuuta ja ensimmäisen kerran viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2009

tuotantokykyään koskeva ajantasainen selvitys 108 artiklassa tarkoitetun viinitilarekisterin

perusteella.

110 artikla

Viinitilarekisterin ja tuotantokykyä koskevan

selvityksen voimassaolon pituus

Voidaan 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää, että 108 ja 109 artiklaa

ei sovelleta enää 1 päivän tammikuuta 2016 jälkeen.

111 artikla

Pakolliset ilmoitukset

  • 1. 
    Viiniyttämiseen käytettävien rypäleiden tuottajien sekä rypäleen puristemehun ja viinin

tuottajien on ilmoitettava vuosittain toimivaltaisille kansallisille viranomaisille edellisestä

sadosta tuotetut määrät.

  • 2. 
    Jäsenvaltiot voivat vaatia viiniyttämiseen käytettävien rypäleiden kauppiaita ilmoittamaan

vuosittain edellisestä sadosta kaupan pidetyt määrät.

  • 3. 
    Rypäleen puristemehun ja viinin tuottajien sekä kauppiaiden vähittäiskauppiaita lukuun

ottamatta on vuosittain ilmoitettava toimivaltaisille kansallisille viranomaisille hallussaan

olevan rypäleen puristemehun ja viinin määrä riippumatta siitä, ovatko ne peräisin kyseisen

vuoden vai edellisvuosien sadosta. Kolmansista maista tuodut rypäleen puristemehut ja

viinit on mainittava erikseen.

  • 2. 
    Luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden tai henkilöryhmittymien, joilla on

ammattinsa harjoittamista varten hallussaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia

tuotteita, erityisesti tuottajien, pullottajien, jalostajien ja 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen määriteltävien kauppiaiden, on pidettävä kirjaa

erityisesti edellä mainittujen tuotteiden saapuvista ja lähtevistä eristä.

113 artikla

Komiteamenettely

  • 1. 
    Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan

2 kohtaa.

  • 2. 
    Jos tähän kohtaan viitataan:
  • a) 
    komissiota avustaa sääntelykomitea;
  • b) 
    sovelletaan (EY) N:o 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa;
  • c) 
    päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan

kolme kuukautta.

114 artikla

Taloudelliset resurssit

115 artikla

Jäsenvaltioiden ja komission välinen tiedonvaihto

  • 1. 
    Jäsenvaltiot ja komissio toimittavat toisilleen tiedot, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen

soveltamiseksi erityisesti markkinoiden seurannan ja analysoinnin ja tämän asetuksen

soveltamisalaan kuuluvia tuotteita koskevien kansainvälisten velvollisuuksien täyttämisen

kannalta.

  • 2. 
    Yksityiskohtaiset säännöt 1 kohdan soveltamiseksi tarvittavien tietojen määrittelemiseksi

sekä näiden tietojen muodon, sisällön, aikataulun ja määräaikojen sekä tietojen ja

asiakirjojen toimittamista tai käyttöön saattamista koskevien järjestelyjen

määrittelemiseksi annetaan 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

116 artikla

Seuranta

Jäsenvaltioiden on tämän asetuksen soveltamiseksi varmistettava, että ne hallinto- ja

valvontamenettelyt, jotka liittyvät aloihin, ovat yhteensopivia yhdennetyn hallinto- ja

valvontajärjestelmän kanssa seuraavilta osin:

  • a) 
    tietokonepohjainen tietokanta,
  • b) 
    asetuksen (EY) N:o 1782/2003 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu viljelylohkojen
  • c) 
    hallinnolliset tarkastukset.

Kyseisten menettelyjen on mahdollistettava ongelmaton ja ristiriidaton yhteistoiminta tai

tietojenvaihto yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kanssa.

117 artikla

Tarkastukset ja hallinnolliset seuraamukset

sekä niistä raportointi

Lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 145 artiklan n) a kohdan piiriin kuuluvaa asiaa

hyväksytään tämän asetuksen 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen seuraavat:

  • a) 
    säännöt, joilla varmistetaan yhteisön säännösten yhdenmukainen soveltaminen viinialalla

erityisesti tarkastusten osalta, ja säännöt, joilla säännellään tarkastusten parantamiseksi

toteutettavia erityisiä rahoitusmenettelyjä;

  • b) 
    säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden toteuttamia tämän asetuksen soveltamisesta

aiheutuvien velvollisuuksien täyttämiseen liittyviä hallinnollisia ja fyysisiä tarkastuksia,

  • c) 
    hallinnollisten seuraamusten soveltamisjärjestelmä silloin kun havaitaan, että jotakin tämän

asetuksen soveltamisesta johtuvaa velvollisuutta ei täytetä, ottaen huomioon noudattamatta

jättämisen vakavuus, laajuus, kesto ja toistuvuus,

  • d) 
    säännöt, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisesta johtuvien aiheettomasti
  • e) 
    säännöt, jotka koskevat toteutetuista tarkastuksista ja niiden tuloksista raportointia.

118 artikla

Kansallisten vastuuviranomaisten nimeäminen

  • 1. 
    Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi viranomainen, joka on vastuussa siitä, että

yhteisön sääntöjen noudattaminen viinialalla turvataan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta

47 artiklan soveltamista. Jäsenvaltioiden on erityisesti nimettävä laboratoriot, joilla on lupa

suorittaa virallisia määrityksiä viinialalla. Nimettyjen laboratorioiden on oltava

testauslaboratorioiden toiminnalle standardissa ISO/IEC 17025 asetettujen yleisten

perusteiden mukaisia.

  • 2. 
    Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja

laboratorioiden nimet ja osoitteet. Komissio julkaisee nämä tiedot.

119 artikla

Kansallinen tislaustuki kriisitapauksessa

  • 1. 
    Jäsenvaltiot voivat myöntää 1 päivästä elokuuta 2012 kansallista tukea viinintuottajille

vapaaehtoista tai pakollista viinin tislaamista varten perustelluissa kriisitapauksissa.

  • 2. 
    Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuen on oltava suhteellista ja mahdollistettava kriisin

ratkaisu.

  • 4. 
    Jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää 1 kohdassa tarkoitettua tukea, on toimitettava

asianmukaisesti perusteltu ilmoitus komissiolle. Päätös siitä, onko toimenpide hyväksytty

ja voidaanko tukea myöntää, tehdään 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn

mukaisesti.

  • 5. 
    Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tislauksen tuloksena tuotettu alkoholi on käytettävä

yksinomaan teollisuudessa tai energiatarkoituksiin kilpailun vääristymisen välttämiseksi.

120 artikla

Komission kertomus

Komissio laatii vuoden 2012 loppuun mennessä raportin ottaen erityisesti huomioon uudistuksen

täytäntöönpanosta saadut kokemukset.

121 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän osaston täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet hyväksytään 113 artiklan 1 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä toimenpiteet voivat koskea erityisesti:

  • a) 
    108 artiklassa säädettyä viinitilarekisteriä ja erityisesti sen käyttöä tuotantokyvyn
  • c) 
    alojen mittaamista,
  • d) 
    rangaistuksia tapauksissa, joissa raportointivelvoitteita ei ole noudatettu,
  • e) 
    111 artiklassa tarkoitettuja pakollisia ilmoituksia,
  • f) 
    112 artiklassa säädettyjä saateasiakirjoja ja rekisteriä,
  • g) 
    119 a artiklassa tarkoitettua kansallista tukea koskevia tietoja.

VII OSASTO

MUUTOKSET SEKÄ SIIRTYMÄ- JA

LOPPUSÄÄNNÖKSET

I luku

Muutokset

122 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 muutokset

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1493/1999 2 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa olevat

sanat "31 päivää heinäkuuta 2002" seuraavasti:

123 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muutokset

Muutetaan asetus (EY) N:o 1782/2003 seuraavasti:

  • 1) 
    Korvataan 33 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

"a) heille on myönnetty tukea ainakin yhdestä liitteessä VI tarkoitetusta

tukijärjestelmästä 38 artiklassa tarkoitetulla viitekaudella, tai oliiviöljyn osalta

37 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuina markkinointivuosina, tai

sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja juurisikurin osalta, jos heille on myönnetty

markkinatukea liitteessä VII olevassa K kohdassa tarkoitettuna viitekautena, tai

banaanin osalta, jos heille on myönnetty tulonmenetyksiä korvaavaa tasaustukea

liitteessä VII olevassa L kohdassa tarkoitettuna viitekautena, tai hedelmien ja

vihannesten sekä ruokaperunan ja taimien osalta, jos he olivat hedelmä- ja

vihannestuotteiden, ruokaperunan tai taimien tuottajia jäsenvaltion liitteessä VII

olevan M kohdan mukaisesti kyseisiin tuotteisiin soveltamana viitekautena, tai viinin

osalta, jos he ovat saaneet liitteessä VII olevissa N ja O kohdassa tarkoitetun

tukioikeuden".

  • 2) 
    Lisätään 37 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

"Viinin osalta viitemäärä lasketaan ja mukautetaan liitteessä VII olevien N ja O kohdan

  • 3) 
    Lisätään 41 artiklaan 1 b alakohta seuraavasti:

"1 b) Viinin osalta ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden viinialan yhteisestä

markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o ...+*9 artiklan ja

102 artiklan 6 kohdan mukaisesti komission käytettäviksi saattamat viimeisimmät

tiedot komissio mukauttaa tämän asetuksen 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua

menettelyä noudattaen liitteessä VIII vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kansallisten enimmäismäärien mukauttamista

edeltävän vuoden joulukuun 1 päivään mennessä komissiolle liitteessä VII olevassa

N kohdassa tarkoitettujen oikeuksien alueellinen keskiarvo."

_____________________

  • EUVL L ...
  • 4) 
    Lisätään 43 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

"a d) viinin osalta liitteessä VII olevien N ja O kohdan mukainen hehtaarimäärä;"

  • 5) 
    Korvataan 44 artiklan 2 kohta seuraavasti:

"2. 'Tukikelpoisilla hehtaareilla' tarkoitetaan tilan maatalousalaa lukuun ottamatta

metsänä tai muussa kuin maatalouskäytössä olleita aloja."

  • 6) 
    Korvataan 51 artikla seuraavasti:

"51 artikla

Maan maatalouskäyttö

Viljelijät voivat käyttää 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettuja lohkoja kaikkeen

muuhun maataloustoimintaan.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää

1 päivään marraskuuta 2007 mennessä, että määräpäivään asti, jonka jäsenvaltio vahvistaa,

kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010, kyseisten jäsenvaltioiden yhden tai

useamman alueen lohkoja saa edelleen olla käyttämättä:

  • a) 
    yhden tai useamman asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen

(EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuotteen tuotantoon. Tässä

tapauksessa jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää sallia kerääjäkasvien viljelyn

tukikelpoisilla hehtaareilla enintään kolmen kuukauden pituisena ajanjaksona, joka

alkaa kunakin vuonna 15 päivänä elokuuta; päivämäärää muutetaan kuitenkin

jäsenvaltion pyynnöstä 144 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti

niiden alueiden osalta, joilla vilja normaalisti korjataan aikaisemmin ilmastollisista

syistä;

  • b) 
    ruokaperunan tuotantoon, ja/tai
  • 7) 
    Lisätään 63 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

"Viinin tukiosuuden tilatukijärjestelmään sisällyttämisen osalta jäsenvaltiot voivat päättää

viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2009 soveltaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä

poikkeusta."

  • 8) 
    Lisätään 71 c artiklaan kohta seuraavasti:

"Viinin osalta ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o ...+9 artiklan ja

102 artiklan 6 kohdan mukaisesti komission käytettäviksi saattamat viimeisimmät tiedot

komissio mukauttaa tämän asetuksen 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä

noudattaen liitteessä VIII a vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä. Jäsenvaltioiden on

ilmoitettava kansallisten enimmäismäärien mukauttamista edeltävän vuoden joulukuun

1 päivään mennessä komissiolle tämän asetuksen liitteessä VII olevassa N kohdassa

tarkoitettujen oikeuksien alueellinen keskiarvo."

  • 9) 
    Lisätään 145 artiklan
  • alakohta seuraavasti:

"de) yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat viinin tuen sisällyttämistä

tilatukijärjestelmään asetuksen (EY) N:o...+ mukaisesti."

  • alakohta seuraavasti:
  • 10) 
    Korvataan liitteen IV toisessa sarakkeessa viimeinen luetelmakohta seuraavasti:

" Oliivi- ja viinitilojen ylläpitäminen hyvässä kasvukunnossa".

  • 11) 
    Lisätään liitteeseen VII kohdat seuraavasti:

"N. Viini (raivaus)

Viljelijöille, jotka osallistuvat asetuksen (EY) N:o ...+V osaston III luvussa vahvistettuun

raivausjärjestelmään siirretään, raivausta seuraavana vuonna, tukioikeuksia yhtä suuri

määrä kuin on se hehtaarimäärä, josta he ovat saaneet raivauspalkkiota.

Näiden tukioikeuksien yksikköarvon on oltava yhtä suuri kuin vastaavan alueen

tukioikeuksien alueellinen keskiarvo. Yksikköarvo saa kuitenkin joka tapauksessa olla

enintään 350 euroa hehtaarilta.

O. Viini (siirto tukiohjelmista)

Jos jäsenvaltiot päättävät myöntää tukea asetuksen (EY) N:o ...+ 9 artiklan mukaisesti,

niiden on vahvistettava kunkin viljelijän viitemäärä sekä tämän asetuksen 43 artiklan

2 kohdassa tarkoitettu sovellettava hehtaarimäärä:

  • objektiivisin ja syrjimättömin perustein;
  • yhden tai useamman viinivuoden käsittävän edustavan viitekauden osalta alkaen

viinivuodesta 2005/2006. Viitemäärän vahvistamiseen käytettävät viiteperusteet ja

sovellettavat hehtaarimäärät eivät saa perustua viitekauteen, johon sisältyy

viinivuoden 2007/2008 jälkeisiä viinivuosia, jos siirto tukiohjelmiin koskee tukea,

joka maksetaan viljelijöille, jotka ovat tähän saakka saaneet tukea tislaukseen

alkoholijuomiksi tai ovat saaneet taloudellista tukea rypäleen puristemehun käytölle

viinin väkevöimiseen asetuksen (EY) N:o ...+nojalla,

  • asetuksen (EY) N:o ...+6 artiklan e alakohdassa tarkoitettua tähän tukeen

käytettävissä olevaa kokonaismäärää ylittämättä]."

  • 12) 
    Liite VIII:
  • lisätään tähti ensimmäisessä sarakkeessa olevan sanan "Italia" jälkeen;
  • lisätään teksti taulukon alapuolelle seuraavasti:

"* Vuosia 2008, 2009 ja 2010 vastaavia määriä vähennetään Italian osalta

20 miljoonalla eurolla (ks. alaviite asetuksen (EY) N:o ...+liitteessä II).

124 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 muutokset

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1290/2005 12 artiklan 2 kohta seuraavasti:

"2. Komissio vahvistaa määrät, jotka ovat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 10 artiklan 2 kohdan

sekä 143 d ja 143 e artiklan, asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen suorien tukien

vapaaehtoista mukauttamista koskevista säännöistä 27 päivänä maaliskuuta 2007 annetun

neuvoston asetuksen (EY) N:o 378/2007* 4 artiklan 1 kohdan ja viinialan yhteisestä

markkinajärjestelystä ... päivänä ...kuuta ... annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o ...**+

23 artiklan 2 kohdan mukaisesti maaseuturahaston käytettävissä.

__________________

  • EUVL L 95, 5.4.2007, s. 1.

** EUVL L ...

125 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3/2008 muutokset

Muutetaan asetus (EY) N:o 3/2008 seuraavasti:

  • 1) 
    2 artikla:
  • korvataan 1 kohdan c kohta seuraavasti:

"c) tiedotustoimet, joiden aiheena on yhteisön järjestelmä, joka koskee suojatulla

alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja viinejä,

viinejä, joihin on merkitty rypälelajike sekä suojatulla maantieteellisellä

merkinnällä varustettuja alkoholijuomia;"

  • korvataan 2 kohta seuraavasti:

"2. Edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin toimiin voi sisämarkkinoilla kuulua

vastuullista juomiskäyttäytymistä ja terveydelle vaaralliseen

alkoholinkulutukseen liittyviä haittoja koskevat tiedotustoimet.

Tukikelpoisiin toimiin voi sisämarkkinoilla kuulua myös osallistuminen

kansallisesti tai Euroopan tasolla merkittäviin tapahtumiin, messuihin ja

näyttelyihin ja erityisesti yhteisön tuotteiden tuotekuvan parantamiseen

tähtäävien näyttelyosastojen avulla."

  • 2) 
    Korvataan 3 artiklan 1 kohdan e alakohta seuraavasti:

"e) mahdollisuus tiedottaa yhteisön järjestelmästä, joka koskee suojatulla

alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja viinejä, viinejä,

joihin on merkitty rypälelajike sekä suojatulla maantieteellisellä merkinnällä

varustettuja alkoholijuomia, sekä tarve valistaa vastuullisesta juomiskäyttäytymisestä

ja terveydelle vaaralliseen alkoholinkulutukseen liittyvistä haitoista;"

  • 3) 
    Lisätään 13 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

"Kun kyseessä on vastuullista juomiskäyttäytymistä ja terveydelle vaaralliseen

alkoholinkulutukseen liittyviä haittoja koskeva yhteisössä toteutettu tiedotus, ensimmäisessä

alakohdassa säädetty prosenttiosuus on 60 prosenttia.".

II luku

Siirtymä- ja loppusäännökset

126 artikla

Siirtymistä helpottavat säännökset

Edellä 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan vahvistaa toimenpiteet,

joilla

  • b) 
    ratkaistaan tarvittaessa erityisiä käytännön ongelmia. Tällaiset toimenpiteet voivat

asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa poiketa tietyistä tämän asetuksen säännöksistä.

127 artikla

Valtiontukisääntöjen sovellettavuus

  • 1. 
    Jollei 2 kohdasta muuta johdu, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden

tuotantoon ja kauppaan sovelletaan perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa.

  • 2. 
    Perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa ei sovelleta:
  • a) 
    tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitettuun tukeen mukaan lukien 18 artiklan

5 kohdan mukaisesti rahoitettu tuki;

  • b) 
    106 artiklassa tarkoitettuihin täydentäviin kansallisiin tukiin;
  • c) 
    119 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen tukeen.

128 artikla

Kumoamiset, siirtymävaiheessa jatkuva soveltaminen ja viittaukset

  • 1. 
    Jollei 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, asetus (ETY) N:o 2392/86 ja asetus (EY)

N:o 1493/1999 kumotaan.

  • 3. 
    Seuraavia asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan edelleen

siltä osin kuin on aloitettu tai ryhdytty toteuttamaan kyseisen asetuksen mukaisesti

seuraavia tukikelpoisia toimenpiteitä ennen 1 päivää elokuuta 2008:

  • a) 
    II osaston II ja III luvun mukaiset toimenpiteet (luopumispalkkiot sekä

rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen). Tukea ei kuitenkaan makseta

15 päivän lokakuuta 2008 jälkeen II osaston III luvun nojalla.

  • b) 
    III osaston mukaiset toimenpiteet (markkinamekanismit);
  • c) 
    VII osastossa olevan 63 artiklan mukaiset toimenpiteet (vientituet).
  • 4. 
    Viittauksia kumottuun asetukseen (EY) N:o 1493/1999 pidetään tarpeen mukaan

viittauksina tähän asetukseen.

129 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

  • 1. 
    Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu

Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

  • 2. 
    Sitä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2008 seuraavin poikkeuksin:
  • a) 
    5 8 artiklaa sovelletaan 30 päivästä kesäkuuta 2008;
  • b) 
    122 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008,
  • c) 
    124 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009,
  • d) 
    Asetuksen V osaston III lukua sovelletaan 30 päivästä kesäkuuta 2008.
  • e) 
    Tämän asetuksen III osaston II, III, IV, V ja VI lukua, 108, 111 ja 112 artiklaa ja

erityisesti asiaan liittyvissä liitteissä olevia vastaavia säännöksiä sovelletaan

1 päivästä elokuuta 2009, jollei 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä

noudattaen annettavassa asetuksessa toisin säädetä.

  • 3. 
    Asetuksen V osaston II lukua sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2015.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I

Määritelmät

Yleistä

  • 1. 
    'Viinivuosi' tarkoittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden

tuotantovuotta. Se alkaa kunkin vuoden 1 päivänä elokuuta ja päättyy seuraavan vuoden

31 päivänä heinäkuuta.

Viiniköynnöksiin liittyvät määritelmät

  • 2. 
    'Raivaus' tarkoittaa kaikkien viiniköynnösten täydellistä poistamista viininviljelyalalta.
  • 3. 
    'Istutus' tarkoittaa vartettujen tai varttamattomien viinitaimien tai viinitaimien osien

lopullista istuttamista rypäleiden tuotantoa tai emoviiniköynnösten varttamisoksien

kasvatusta varten.

  • 4. 
    'Uudelleenvarttaminen' tarkoittaa jo kertaalleen vartetun viiniköynnöksen varttamista.

Tuotteeseen liittyvät määritelmät

  • 5. 
    'Tuore viinirypäle' tarkoittaa viiniköynnöksestä saatavaa kypsää tai jopa hieman kuivunutta

hedelmää, jota käytetään viiniyttämisessä ja joka voidaan murskata tai puristaa

tavanomaisilla viinikellarimenetelmillä ja joka voi saada aikaan luonnollisen

  • 6. 
    'Tuore rypäleen puristemehu, jonka käyminen on estetty tai keskeytetty lisäämällä

alkoholia' tarkoittaa tuotetta,

  • a) 
    jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 12 ja enintään 15 tilavuusprosenttia;
  • b) 
    joka valmistetaan lisäämällä käymättömään rypäleen puristemehuun, jonka

luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 8,5 tilavuusprosenttia ja joka on peräisin

yksinomaan 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti määriteltävistä rypälelajikkeista,

  • i) 
    joko viinistä tislattua neutraalia alkoholia, myös sellaista kuivatuista rypäleistä

tislattua alkoholia, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään

96 tilavuusprosenttia,

  • ii) 
    tai puhdistamatonta viinin tislaamisesta saatua tuotetta, jonka todellinen

alkoholipitoisuus on vähintään 52 mutta enintään 80 tilavuusprosenttia.

  • 7. 
    'Viinirypälemehu' tarkoittaa käymätöntä mutta käymiskykyistä nestemäistä tuotetta, joka
  • a) 
    käsitellään siten, että se on valmis nautittavaksi sellaisenaan;
  • b) 
    saadaan tuoreista rypäleistä tai rypäleen puristemehusta tai laimentamalla. Jos se

saadaan laimentamalla, se on laimennettava väkevöidystä tai tiivistetystä rypäleen

puristemehusta.

Rypäletäysmehulle sallitaan enintään 1 tilavuusprosentin todellinen alkoholipitoisuus.

  • 8. 
    'Tiivistetty viinirypälemehu' tarkoittaa sokeriväriä sisältämätöntä viinirypälemehua, joka

saadaan osittaisella veden poistamisella viinirypälemehusta millä tahansa muulla sallitulla

menetelmällä kuin avotulta käyttäen niin, että refraktometrin, jota käytetään erikseen

säädettävän menetelmän mukaisesti, 20 °C:n lämpötilassa antama prosenttiluku on

vähintään 50,9.

Tiivistetylle viinirypälemehulle sallitaan enintään 1 tilavuusprosentin todellinen

alkoholipitoisuus.

  • 9. 
    'Viinisakka' tarkoittaa
  • a) 
    viiniä sisältävien säiliöiden pohjalle käymisen jälkeen, varastoinnin aikana tai

sallitun käsittelyn jälkeen jäävää jäännöstä;

  • b) 
    a alakohdassa tarkoitetun tuotteen suodattamisesta tai sentrifugoinnista tulevaa

-

jäännöstä;

  • c) 
    rypäleen puristemehua sisältävien säiliöiden pohjalle varastoinnin aikana tai sallitun

käsittelyn jälkeen jäävää jäännöstä;

  • d) 
    c alakohdassa tarkoitetun tuotteen suodattamisesta tai sentrifugoinnista tulevaa

jäännöstä.

  • 10. 
    'Rypäleiden puristejäännös' tarkoittaa tuoreiden rypäleiden puristamisesta tulevaa

jäännöstä, joka on käynyt tai käymätön.

  • 12. 
    'Tislausta varten väkevöity viini' tarkoittaa tuotetta,
  • a) 
    jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 18 ja enintään 24 tilavuusprosenttia;
  • b) 
    joka on valmistettu ainoastaan lisäämällä jäännössokeria sisältämättömään viiniin

puhdistamatonta tuotetta, jota saadaan viinin tislaamisesta ja jonka todellinen

alkoholipitoisuus on enintään 86 tilavuusprosenttia;

  • c) 
    jonka haihtuva happoisuus on enintään 1,5 grammaa litrassa etikkahappona

ilmaistuna.

  • 13. 
    'Cuvée': tarkoittaa
  • a) 
    rypäleen puristemehua,
  • b) 
    viiniä,
  • c) 
    ominaisuuksiltaan erilaisten rypäleen puristemehujen ja/tai viinien sekoituksia, jotka

on tarkoitettu tietynlaisten kuohuviinien valmistukseen.

Alkoholipitoisuuteen liittyvät määritelmät

  • 14. 
    'Todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina' tarkoittaa 100 litrassa tuotetta olevan

puhtaan alkoholin määrää litroina 20 °C:n lämpötilassa.

  • 15. 
    'Potentiaalinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina' tarkoittaa 100 litrassa tuotetta
  • 16. 
    'Kokonaisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina' tarkoittaa todellisen alkoholipitoisuuden

ja potentiaalisen alkoholipitoisuuden yhteenlaskettua määrää;

  • 17. 
    'Luonnollinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina' tarkoittaa tuotteen

kokonaisalkoholipitoisuutta tilavuusprosentteina ennen väkevöintiä.

  • 18. 
    'Todellinen alkoholipitoisuus painoprosentteina' tarkoittaa 100 kilogrammassa tuotetta

olevan puhtaan alkoholin määrää kilogrammoina.

  • 19. 
    'Potentiaalinen alkoholipitoisuus painoprosentteina' tarkoittaa puhtaan alkoholin määrä

kilogrammoina, joka syntyisi 100 kilogrammassa tuotetta olevien sokerien täydellisestä

käymisestä.

  • 20. 
    'Kokonaisalkoholipitoisuus painoprosentteina' tarkoittaa todellisen alkoholipitoisuuden ja

potentiaalisen alkoholipitoisuuden yhteenlaskettua määrää;

LIITE II

Tukiohjelmien määrärahat

(8 artiklan 1 kohta)

tuhatta euroa

Varainhoito-

2009 2010 2011 2012 2013 Vuodesta 2014

vuosi

BG 15 608 21 234 22 022 27 077 26 742 26 762

CZ 2 979 4 076 4 217 5 217 5 151 5 155

DE 22 891 30 963 32 190 39 341 38 867 38 895

EL 14 286 19 167 19 840 24 237 23 945 23 963

ES 213 820 284 219 279 038 358 000 352 774 353 081

FR 171 909 226 814 224 055 284 299 280 311 280 545

IT* 238 223 298 263 294 135 341 174 336 736 336 997

CY 2 749 3 704 3 801 4 689 4 643 4 646

LT 30 37 45 45 45 45

LU 344 467 485 595 587 588

HU 16 816 23 014 23 809 29 455 29 081 29 103

MT 232 318 329 407 401 402

PT 37 802 51 627 53 457 65 989 65 160 65 208

RO 42 100 42 100 42 100 42 100 42 100 42 100

SI 3 522 4 820 4 987 6 169 6 091 6 095

SK 2 938 4 022 4 160 5 147 5 082 5 085

UK 160 221 227 284 280 280

  • Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä VIII olevia kansallisia enimmäismääriä, jotka vastaavat vuosia 2008, 2009 ja 2010, vähennetään Italian osalta 20 miljoonalla eurolla, ja määrät on sisällytetty tässä taulukossa vahvistettuihin Italian määrärahoihin varainhoitovuosien 2009, 2010 ja 2011 osalta.

LIITE III

Määrärahat maaseudun kehittämiseen

(23 artiklan 3 kohta)

tuhatta euroa

Varainhoito-Vuodesta

vuosi 2009 2010

2011

BG - - -

CZ - - -

DE - - -

EL - - -

ES 15 491 30 950 46 441

FR 11 849 23 663 35 512

IT 13 160 26 287 39 447

CY - - -

LT - - -

LU - - -

HU - - -

AT - - -

PT - - -

RO - - -

SI - - -

SK - - -

UK - - -

LIITE IV

Rypäletuotteiden luokat

  • 1. 
    Viini

Viini on tuote, joka saadaan murskatuista tai murskaamattomista tuoreista rypäleistä tai rypäleen

puristemehusta ainoastaan täydellisellä tai osittaisella alkoholikäymisellä.

Viinin on oltava seuraavien edellytysten mukaista:

  • a) 
    sen todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina on joko liitteessä V olevassa

B kohdassa esitettyjen käsittelyjen jälkeen tai ilman niitä vähintään 8,5 tilavuusprosenttia,

jos viini on valmistettu ainoastaan liitteessä IX tarkoitetuilta A- ja

B-viininviljelyvyöhykkeiltä poimituista rypäleistä, ja vähintään 9 tilavuusprosenttia

muiden viininviljelyvyöhykkeiden osalta;

  • b) 
    jos viinillä on suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, sen todellinen

alkoholipitoisuus on poiketen muutoin sovellettavasta todellisen alkoholipitoisuuden

vähimmäistilavuusprosentista joko liitteessä V olevassa B kohdassa esitettyjen

käsittelyjen jälkeen tai ilman niitä vähintään 4,5 tilavuusprosenttia;

  • c) 
    sen kokonaisalkoholipitoisuus on enintään 15 tilavuusprosenttia. Tästä poiketen:
  • Kokonaisalkoholipitoisuuden enimmäisraja voi nousta 113 artiklan 2 kohdassa
  • Kokonaisalkoholipitoisuuden enimmäisraja voi ylittää 15 tilavuusprosenttia, kun

kyseessä ovat viinit, joilla on suojattu alkuperänimitys ja jotka on valmistettu ilman

väkevöimistä;

  • d) 
    sen kokonaishappopitoisuus viinihappona ilmaistuna on vähintään 3,5 grammaa litrassa eli

46,6 milliekvivalenttia litrassa, ellei mahdollisesti 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua

menettelyä noudattaen hyväksytyistä poikkeuksista muuta johdu.

'Retsina' on viini, jota tuotetaan ainoastaan Kreikan maantieteellisellä alueella rypäleen

puristemehusta, johon on lisätty Aleppo-mäntypihkaa. Aleppo-mäntypihkaa saa käyttää ainoastaan

retsinaviinin valmistuksessa Kreikassa voimassa olevien säännösten mukaisesti.

Edellä olevasta b alakohdasta poiketen Tokaji eszenciaa ja Tokajskį esenciaa pidetään viininä.

  • 2. 
    Käymistilassa oleva uusi viini

Käymistilassa oleva uusi viini on viini, jonka alkoholikäyminen ei ole vielä päättynyt ja jota ei ole

vielä erotettu sakastaan.

  • 3. 
    Väkevä viini

Väkevä viini on tuote,

  • a) 
    jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 15 ja enintään 22 tilavuusprosenttia;
  • b) 
    jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 17,5 tilavuusprosenttia, lukuun ottamatta

eräitä alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja väkeviä viinejä,

jotka sisältyvät 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laadittavaan

luetteloon;

  • c) 
    joka on saatu
  • käymistilassa olevasta rypäleen puristemehusta,
  • viinistä,
  • edellisten sekoituksesta, tai
  • rypäleen puristemehusta tai rypäleen puristemehun ja viinin sekoituksesta, kun

kyseessä ovat 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen

määriteltävät alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetut

väkevät viinit;

  • d) 
    jonka alkuperäinen luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 12 tilavuusprosenttia,

lukuun ottamatta eräitä alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja

väkeviä viinejä, jotka sisältyvät 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen

laadittavaan luetteloon;

  • e) 
    johon on lisätty
  • viinistä tai kuivatuista rypäleistä saatavaa tislettä, jonka todellinen

alkoholipitoisuus on vähintään 52 ja enintään 86 tilavuusprosenttia;

  • ii) 
    ja tarvittaessa yhtä tai useampaa seuraavista tuotteista:
  • tiivistetty rypäleen puristemehu,
  • jokin e alakohdan i alakohdassa tarkoitettu tuote sekoitettuna c alakohdan

ensimmäisessä ja neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetun rypäleen

puristemehun kanssa;

  • f) 
    johon on e alakohdan poikkeusta soveltaen lisätty, silloin kun kyseessä ovat määriteltävät

alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetut väkevät viinit, jotka

sisältyvät 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laadittavaan

luetteloon,

  • i) 
    jotakin e alakohdan i alakohdassa tarkoitettua tuotetta yksinään tai sekoitettuna; tai
  • ii) 
    yhtä tai useampaa seuraavista tuotteista:
  • viinistä tai kuivatuista rypäleistä tislattu alkoholi, jonka todellinen

alkoholipitoisuus on vähintään 95 ja enintään 96 tilavuusprosenttia;

  • viinistä tai rypäleen puristejäännöksestä tislattu alkoholijuoma, jonka

todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 52 ja enintään 86 tilavuusprosenttia;

  • iii) 
    ja tarvittaessa yhtä tai useampaa seuraavista tuotteista:
  • kuivuneista viinirypäleistä saatu käymistilassa oleva rypäleen puristemehu,
  • avotulikäsittelyllä saatu tiivistetty rypäleen puristemehu, joka vastaa tätä

toimenpidettä lukuun ottamatta tiivistetyn rypäleen puristemehun määritelmää,

  • tiivistetty rypäleen puristemehu,
  • jokin f alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu tuote sekoitettuna c alakohdan

ensimmäisessä ja neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettuun rypäleen

puristemehuun.

  • 4. 
    Kuohuviini

Kuohuviini on tuote,

  • a) 
    joka saadaan ensimmäisen tai toisen alkoholikäymisen avulla
  • tuoreista rypäleistä;
  • rypäleen puristemehusta;
  • viinistä;
  • b) 
    josta purkautuu säiliötä avattaessa yksinomaan käymisestä peräisin olevaa hiilidioksidia;
  • c) 
    johon muodostuu hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 3 baarin ylipaine, kun

sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 °C:n lämpötilassa;

  • d) 
    jonka valmistukseen tarkoitetun cuvéen kokonaisalkoholipitoisuuden on oltava vähintään

8,5 tilavuusprosenttia,

  • 5. 
    Laatukuohuviini

Laatukuohuviini on tuote,

  • a) 
    joka saadaan ensimmäisen tai toisen alkoholikäymisen avulla
  • tuoreista rypäleistä;
  • rypäleen puristemehusta;
  • viinistä,
  • b) 
    josta purkautuu säiliötä avattaessa yksinomaan käymisestä peräisin olevaa hiilidioksidia;
  • c) 
    johon muodostuu hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 3,5 baarin ylipaine,

kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 °C:n lämpötilassa;

  • d) 
    jonka valmistukseen tarkoitetun cuvéen kokonaisalkoholipitoisuuden on oltava vähintään

9 tilavuusprosenttia.

  • 6. 
    Maustettu laatukuohuviini

Maustetut laatukuohuviinit ovat laatukuohuviiniä:

  • a) 
    joka valmistetaan käyttämällä cuvéen valmistukseen ainoastaan 113 artiklan 2 kohdassa

tarkoitettua menettelyä noudattaen erikseen laadittavassa luettelossa mainituista

viiniköynnöslajikkeista peräisin olevaa rypäleen puristemehua tai käymistilassa olevaa

rypäleen puristemehua. Maustetut laatukuohuviinit, jotka valmistetaan perinteisesti

käyttämällä cuvéen koostumukseen viinejä, määritellään 113 artiklan 2 kohdassa

tarkoitettua menettelyä;

  • b) 
    johon muodostuu hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 3 baarin ylipaine, kun

sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 °C:n lämpötilassa;

  • c) 
    jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 6 tilavuusprosenttia;
  • d) 
    jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 10 tilavuusprosenttia.

Muita täydentäviä erityisominaisuuksia tai tuotantoon ja liikkuvuuteen liittyviä vaatimuksia

koskevat erityissäännöt hyväksytään 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

  • 7. 
    Hiilihapotettu kuohuviini

Hiilihapotettu kuohuviini on tuote,

  • b) 
    josta purkautuu säiliötä avatessa hiilidioksidia, joka on peräisin kokonaisuudessaan tai

osittain tämän kaasun lisäämisestä;

  • c) 
    johon muodostuu hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 3 baarin ylipaine, kun

sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 °C:n lämpötilassa.

  • 8. 
    Helmeilevä viini

Helmeilevä viini on tuote,

  • a) 
    joka on saatu viinistä, jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 9 tilavuusprosenttia;
  • b) 
    jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 7 tilavuusprosenttia,
  • c) 
    johon muodostuu endogeenisen hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 1 baarin

ja enintään 2,5 baarin ylipaine, kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 °C:n

lämpötilassa;

  • d) 
    jota pidetään enintään 60 litran säiliöissä.
  • 9. 
    Hiilihapotettu helmeilevä viini

Hiilihapotettu helmeilevä viini on tuote,

  • a) 
    joka on valmistettu viinistä;
  • b) 
    jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 7 tilavuusprosenttia ja

kokonaisalkoholipitoisuus vähintään 9 tilavuusprosenttia;

  • c) 
    johon muodostuu endogeenisen hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 1 baarin

ja enintään 2,5 baarin ylipaine, kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 °C:n

lämpötilassa;

  • d) 
    jota pidetään enintään 60 litran säiliöissä.
  • 10. 
    Rypäleen puristemehu

Rypäleen puristemehu on nestemäinen tuote, joka saadaan tuoreista rypäleistä luonnollisilla tai

fysikaalisilla menetelmillä. Rypäleen puristemehulle sallitaan enintään 1 tilavuusprosentin

todellinen alkoholipitoisuus.

  • 11. 
    Osittain käynyt rypäleen puristemehu

Käymistilassa oleva rypäleen puristemehu on rypäleen puristemehun käymistuote, jonka todellinen

alkoholipitoisuus on suurempi kuin 1 tilavuusprosentti ja pienempi kuin kolme viidesosaa sen

kokonaisalkoholipitoisuudesta.

  • 12. 
    Kuivuneista rypäleistä saatu osittain käynyt rypäleen puristemehu

Kuivuneista rypäleistä saatu käymistilassa oleva rypäleen puristemehu on rypäleen puristemehun

osittaisesta käymisestä saatu tuote, joka valmistetaan kuivuneista rypäleistä, joiden

  • 13. 
    Tiivistetty rypäleen puristemehu

Tiivistetty rypäleen puristemehu on sokeriväriä sisältämätöntä viinirypäleen puristemehua, joka

saadaan osittaisella veden poistamisella viinirypäleen puristemehusta millä tahansa muulla sallitulla

menetelmällä kuin avotulta käyttäen siten, että refraktometrin, jota käytetään 31 artiklan mukaisesti

vahvistettavan menetelmän mukaisesti, 20 °C:n lämpötilassa antama prosenttiluku on

vähintään 50,9.

Tiivistetylle viinirypäleen puristemehulle sallitaan enintään 1 tilavuusprosentin todellinen

alkoholipitoisuus.

  • 14. 
    Puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu

Puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu on nestemäinen tuote, johon ei ole lisätty sokeriväriä ja

  • a) 
    joka saadaan osittaisella veden poistamisella rypäleen puristemehusta millä tahansa muulla

sallitulla menetelmällä kuin avotulta käyttäen siten, että refraktometrin, jota käytetään

31 artiklan mukaisesti vahvistettavan menetelmän mukaisesti, 20 °C:n lämpötilassa antama

prosenttiluku on vähintään 61,7;

  • b) 
    joka on käsitelty sallituilla happamuuden vähentämismenetelmillä ja muiden ainesosien

kuin sokerin poistomenetelmillä;

  • c) 
    jolla on seuraavat ominaisuudet:
  • sakkaroosipitoisuus, jota ei havaita tietyllä erikseen määriteltävällä

määritysmenetelmällä,

  • Folin-Ciocalteau-luku on 25°:ssa Brix-asteikolla enintään 6,00,
  • kokonaishappopitoisuus on enintään 15 milliekvivalenttia kilogrammassa

kokonaissokeripitoisuudesta,

  • rikkidioksidipitoisuus on enintään 25 milligrammaa kilogrammassa

kokonaissokeripitoisuudesta;

  • kokonaiskationipitoisuus on enintään 8 milliekvivalenttia kilogrammassa

kokonaissokeripitoisuudesta;

  • johtokyky on 25°:ssa Brix-asteikolla ja 20 °C:ssa enintään 120 mikrosiemensiä

senttimetrissä;

  • hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus on enintään 25 milligrammaa kilogrammassa

kokonaissokeripitoisuudesta;

  • sisältää mesoinositolia,

Puhdistetulle tiivistetylle rypäleen puristemehulle sallitaan enintään 1 tilavuusprosentin todellinen

alkoholipitoisuus.

  • b) 
    jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 16 tilavuusprosenttia ja todellinen

alkoholipitoisuus vähintään 9 tilavuusprosenttia;

  • c) 
    jonka luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 16 tilavuusprosenttia (tai 272 grammaa

sokeria litrassa).

  • 16. 
    Ylikypsistä rypäleistä valmistettu viini

Ylikypsistä rypäleistä valmistettu viini on tuote,

  • a) 
    joka on tuotettu ilman väkevöimistä;
  • b) 
    jonka luonnollinen alkoholipitoisuus on yli 15 tilavuusprosenttia;
  • c) 
    jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 15 tilavuusprosenttia ja todellinen

alkoholipitoisuus vähintään 12 tilavuusprosenttia.

Jäsenvaltiot voivat säätää tätä tuotetta koskevasta vanhentamiskaudesta.

  • 17. 
    Viinietikka

Viinietikka on etikka,

  • a) 
    joka on valmistettu ainoastaan viinin etikkakäymisellä;
  • b) 
    jonka kokonaishappopitoisuus on vähintään 60 grammaa litrassa etikkahappona ilmaistuna.

LIITE V

Väkevöiminen sekä happamuuden lisääminen ja vähentäminen

eräillä viininviljelyvyöhykkeillä

A. Väkevöimisen rajoitukset

  • 1. 
    Kun ilmasto-olot tietyillä liitteessä IX mainituilla yhteisön viininviljelyvyöhykkeillä sitä

edellyttävät, asianomaiset jäsenvaltiot voivat sallia 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti

luokitelluista rypälelajikkeista peräisin olevien tuoreiden rypäleiden, rypäleen

puristemehun, käymistilassa olevan rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan uuden

viinin sekä viinin tilavuusprosentteina ilmaistun luonnollisen alkoholipitoisuuden

lisäämisen.

  • 2. 
    Luonnollisen alkoholipitoisuuden lisääminen on suoritettava liitteessä B tarkoitettujen

viininvalmistuskäytäntöjen mukaisesti, eikä se saa ylittää seuraavia rajoja:

  • a) 
    3 tilavuusprosenttia liitteessä IX mainitulla A-viininviljelyvyöhykkeellä;
  • b) 
    2 tilavuusprosenttia liitteessä IX mainitulla B-viininviljelyvyöhykkeellä;
  • c) 
    1,5 tilavuusprosenttia liitteessä IX mainitulla C-viininviljelyvyöhykkeellä.
  • 3. 
    Poikkeuksellisen epäsuotuisten ilmasto-olojen vuosina jäsenvaltiot voivat pyytää, että

2 kohdassa säädettyjä rajoja nostetaan 0,5 prosentilla. Vastauksena tällaiseen pyyntöön

B. Väkevöimiskäsittelyt

  • 1. 
    Edellä A kohdassa tarkoitettua luonnollista alkoholipitoisuutta tilavuusprosentteina saa

lisätä ainoastaan:

  • a) 
    tuoreiden rypäleiden, käymistilassa olevan rypäleen puristemehun ja käymistilassa

olevan uuden viinin osalta ainoastaan lisäämällä sakkaroosia, tiivistettyä rypäleen

puristemehua tai puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua;

  • b) 
    lisäämällä sakkaroosia, tiivistettyä rypäleen puristemehua tai puhdistettua tiivistettyä

rypäleen puristemehua taikka osittaisella tiivistämisellä, käänteinen osmoosi mukaan

luettuna, kun kyseessä on rypäleen puristemehu;

  • c) 
    osittain tiivistämällä jäähdyttämisen avulla, kun kyseessä on viini.
  • 2. 
    Jokainen 1 kohdassa tarkoitettu menetelmä sulkee pois muiden menetelmien käytön, kun

viiniä tai rypäleen puristemehua väkevöidään tiivistetyllä rypäleen puristemehulla tai

puhdistetulla tiivistetyllä rypäleen puristemehulla ja 19 artiklan mukaista tukea maksetaan.

  • 3. 
    Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu sakkaroosin lisääminen on sallittu

ainoastaan kuivasokeroimalla ja vain seuraavilla alueilla:

  • a) 
    liitteessä IX mainittu A-viininviljelyvyöhyke
  • b) 
    liitteessä IX mainittu B-viininviljelyvyöhyke
  • c) 
    liitteessä IX mainittu C-viininviljelyvyöhyke, lukuun ottamatta Italiassa, Kreikassa,

Espanjassa, Portugalissa, Kyproksessa sekä seuraavien

muutoksenhakutuomioistuinten tuomiovaltaan kuuluvissa Ranskan departementeissa

sijaitsevia viinitiloja:

  • Aix-en-Provence,
  • Nīmes,
  • Montpellier,
  • Toulouse,
  • Agen,
  • Pau,
  • Bordeaux,
  • Bastia.

Kansalliset viranomaiset voivat kuitenkin poikkeuksellisesti sallia väkevöittämisen

kuivasokeroimalla edellä mainituissa Ranskan departementeissa. Ranskan on ilmoitettava

komissiolle ja muille jäsenvaltioille viipymättä tällaisista luvista.

  • 4. 
    Tiivistetyn rypäleen puristemehun tai puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun
  • 5. 
    Rypäleen puristemehun ja viinin, joille tehdään 1 kohdassa tarkoitettu käsittely,

tiivistäminen

  • a) 
    ei saa aiheuttaa yli 20 prosentin vähenemistä kyseisen tuotteen alkuperäisessä

-

määrässä;

  • b) 
    ei saa lisätä kyseisen tuotteen luonnollista alkoholipitoisuutta yli

2 tilavuusprosentilla, sen estämättä mitä A kohdan 2 kohdan c alakohdassa esitetään.

  • 6. 
    Edellä 1 ja 5 kohdassa tarkoitetuilla käsittelyillä saa lisätä tuoreiden rypäleiden, rypäleen

puristemehun, käymistilassa olevan rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan uuden

viinin ja viinin tilavuusprosentteina ilmaistun kokonaisalkoholipitoisuuden

  • a) 
    liitteessä IX mainitulla A-viininviljelyvyöhykkeellä enintään

11,5 tilavuusprosenttiin;

  • b) 
    liitteessä IX mainitulla B-viininviljelyvyöhykkeellä enintään 12 tilavuusprosenttiin;
  • c) 
    liitteessä IX mainitulla C I [...]-viininviljelyvyöhykkeellä enintään

12,5 tilavuusprosenttiin;

  • d) 
    liitteessä IX mainitulla C II-viininviljelyvyöhykkeellä enintään

13 tilavuusprosenttiin; ja

  • e) 
    liitteessä IX mainitulla C III-viininviljelyvyöhykkeellä enintään
  • b) 
    6 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden kokonaisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina

alkuperänimityksellä varustettujen viinien tuotannon osalta lisätään jäsenvaltion

määrittämälle tasolle.

C. Happamuuden lisääminen ja vähentäminen

  • 1. 
    Tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen

puristemehulle, käymistilassa olevalle uudelle viinille ja viinille voidaan tehdä

  • a) 
    liitteessä IX mainituilla A, B ja C I -viininviljelyvyöhykkeillä happamuuden

vähentäminen;

  • b) 
    liitteessä IX mainituilla C I, C II- ja C III a -viininviljelyvyöhykkeillä happamuuden

lisääminen ja happamuuden vähentäminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta

7 kohdan soveltamista; tai

  • c) 
    liitteessä IX mainitulla C III b -viininviljelyvyöhykkeellä happamuuden lisääminen.
  • 2. 
    Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen muiden tuotteiden kuin viinin happamuutta voidaan lisätä

enintään 1,50 grammaa litraa kohti viinihappona ilmaistuna, eli 20 milliekvivalenttia litraa

kohti.

  • 3. 
    Viinien happamuutta saa lisätä enintään 2,50 grammaa litraa kohti viinihappona

ilmaistuna, eli 33,3 milliekvivalenttia litraa kohti.

  • 6. 
    Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, poikkeuksellisten ilmasto-olojen vuosina

jäsenvaltiot voivat sallia 1 kohdassa tarkoitettujen, liitteessä IX mainittujen A- ja

B-viininviljelyvyöhykkeiden tuotteiden happamuuden lisäämisen 2 ja 3 kohdassa

tarkoitettujen edellytysten mukaisesti.

  • 7. 
    Saman tuotteen happamuuden lisääminen ja väkevöiminen, ellei 113 artiklan 2 kohdassa

tarkoitetun menettelyn mukaisesti päätetä poikkeuksesta, sekä tuotteen happamuuden

lisääminen ja sen happamuuden vähentäminen sulkevat pois toisensa.

D. Käsittelyt

  • 1. 
    Edellä B ja C kohdassa tarkoitetut käsittelyt viinin happamuuden lisäämistä ja

vähentämistä lukuun ottamatta ovat sallittuja vain, jos ne suoritetaan 113 artiklan

2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määriteltävin edellytyksin jalostettaessa

tuoreita rypäleitä, rypäleen puristemehua, käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua tai

käymistilassa olevaa uutta viiniä viiniksi tai muuksi 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi

sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetuksi juomaksi kuin kuohuviiniksi tai hiilihapotetuksi

kuohuviiniksi sellaisella viininviljelyvyöhykkeellä, jolta käsiteltävät tuoreet rypäleet on

korjattu.

  • 2. 
    Viinien tiivistäminen on suoritettava sillä viininviljelyvyöhykkeellä, jolta käsiteltävät

tuoreet rypäleet on korjattu.

  • 3. 
    Viinin happamuutta voidaan lisätä ja vähentää ainoastaan siinä viininvalmistuslaitoksessa
  • 4. 
    Jokaisesta 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetusta käsittelystä on ilmoitettava toimivaltaisille

viranomaisille. Sama koskee niitä tiivistetyn rypäleen puristemehun puhdistetun tiivistetyn

rypäleen puristemehun tai sakkaroosin määriä, jotka luonnollisilla henkilöillä,

oikeushenkilöillä tai henkilöryhmittymillä on hallussaan ammattinsa harjoittamista varten,

erityisesti tuottajilla, pullottajilla, jalostajilla sekä 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua

menettelyä noudattaen määriteltävillä kauppiailla samoin kuin heidän samaan aikaan ja

samassa paikassa pitämänsä tuoreiden rypäleiden, rypäleen puristemehun, käymistilassa

olevan rypäleen puristemehun ja irtotavarana olevan viinin määriä. Näiden määrien

ilmoittaminen voidaan kuitenkin korvata niiden merkitsemisellä saapumis- ja

varastonkäyttöluetteloon.

  • 5. 
    Jokainen B ja C kohdassa tarkoitettu käsittely on merkittävä 112 artiklassa säädettyyn

saateasiakirjaan, jonka perusteella nämä käsittelyt läpikäyneet tuotteet lasketaan

liikkeeseen.

  • 6. 
    Erityisistä ilmasto-oloista johtuvia poikkeuksia lukuun ottamatta kyseisiä käsittelyjä ei saa

tehdä

  • a) 
    liitteessä IX mainitulla C-viininviljelyvyöhykkeellä 1 päivän tammikuuta jälkeen;
  • b) 
    liitteessä IX mainituilla A- ja B-viininviljelyvyöhykkeillä 16 päivän maaliskuuta

jälkeen.

Ne on tehtävä ainoastaan näitä määräaikoja välittömästi edeltävän viinisadon tuotteille.

LIITE VI

Rajoitukset

A. Yleistä

  • 1. 
    Mihinkään sallittuun viininvalmistusmenetelmään ei kuulu veden lisääminen, jollei se ole

välttämätöntä erityisen teknisen tarpeen vuoksi.

  • 2. 
    Mihinkään sallittuun viininvalmistusmenetelmään ei kuulu alkoholin lisääminen lukuun

ottamatta menettelyjä, jotka liittyvät tuoreista rypäleistä valmistetun rypäleen

puristemehun, jonka käyminen on estetty tai keskeytetty alkoholia lisäämällä, väkevän

viinin, kuohuviinin, tislausta varten väkevöidyn viinin ja helmeilevän viinin

valmistamiseen.

  • 3. 
    Tislausta varten väkevöityä viiniä voidaan käyttää ainoastaan tislaukseen.

B. Tuoreet rypäleet, rypäleen puristemehu ja viinirypälemehu

  • 1. 
    Tuoreista rypäleistä valmistettua rypäleen puristemehua, jonka käyminen on estetty tai

keskeytetty alkoholia lisäämällä, saa käyttää ainoastaan sellaisten tuotteiden

valmistukseen, jotka eivät kuulu CN-koodiin 2204 10, 2204 21 tai 2204 29. Edellä esitetty

ei rajoita jäsenvaltiota soveltamasta tiukempia säännöksiä sen alueella tapahtuvaan

sellaisten tuotteiden valmistukseen, jotka eivät kuulu CN-koodiin 2204 10, 2204 21 tai

2204 29.

  • 3. 
    Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tuotteisiin, joista valmistetaan Yhdistyneessä

kuningaskunnassa, Irlannissa ja Puolassa yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 2206 00

kuuluvia tuotteita, joista voidaan käyttää yhdysnimikettä, joka sisältää jäsenvaltioiden

suostumuksella myyntinimityksen "viini".

  • 4. 
    Kuivuneista viinirypäleistä saatua käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua saa saattaa

markkinoille ainoastaan väkevän viinin valmistukseen ja ainoastaan niillä viinialueilla,

joilla tämä käyttö oli perinteistä 1 päivänä tammikuuta 1985 sekä viinin valmistukseen

ylikypsistä rypäleistä.

  • 5. 
    Kolmansista maista peräisin olevista tuoreista rypäleistä, rypäleen puristemehusta,

käymistilassa olevasta rypäleen puristemehusta, tiivistetystä rypäleen puristemehusta,

puhdistetusta tiivistetystä rypäleen puristemehusta, rypäleen puristemehusta, jonka

käyminen on estetty tai keskeytetty lisäämällä alkoholia, viinirypälemehusta ja tiivistetystä

viinirypälemehusta ja viinistä tai kyseisten tuotteiden sekoituksista ei saa tehdä

liitteessä IV tarkoitettuja tuotteita eikä niitä saa lisätä tällaisiin tuotteisiin yhteisön alueella,

jollei neuvosto toisin päätä yhteisön kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen.

C. Viinien sekoittaminen

Kolmannesta maasta peräisin olevan viinin leikkaaminen yhteisön viinin kanssa samoin kuin

kolmansista maista peräisin olevien viinien leikkaaminen keskenään on kielletty yhteisössä, jollei

neuvosto toisin päätä yhteisön kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen.

D. Viininvalmistuksen sivutuotteet

  • 1. 
    Rypäleiden ylipuristaminen on kielletty. Jäsenvaltio voi päättää paikalliset olosuhteet ja

tekniset edellytykset huomioon ottaen alkoholin vähimmäismäärästä, joka

puristejäännöksen ja sakan on sisällettävä rypäleiden puristamisen jälkeen.

Jäsenvaltiot päättävät kyseisten sivutuotteiden sisältämän alkoholin määrän, jonka on

oltava vähintään 5 prosenttia tuotetun viinin sisältämän alkoholin määrästä.

  • 2. 
    Alkoholia, puristejäännöksestä tislattua alkoholijuomaa ja puristejäännöksestä valmistettua

viiniä (piquette) lukuun ottamatta yhteisöstä peräisin olevasta viinisakasta ja rypäleen

puristejäännöksestä ei saa valmistaa viiniä tai muuta nautittavaksi tarkoitettua juomaa.

Viinin kaataminen viinisakan, puristejäännöksen tai aszś-lajikkeen puristetun

hedelmälihan päälle on sallittua 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen

vahvistettavin edellytyksin, jos tätä käsittelyä on perinteisesti käytetty "Tokaji fordķtįs" ja

"Tokaji mįslįs" -viinien tuotannossa Unkarissa sekä "Tokajskż forditįs"- ja "Tokajskż

mįslįs"-viinien tuotannossa Slovakiassa.

  • 3. 
    Viinisakan puristaminen ja puristejäännöksen uudelleenkäyttäminen muihin tarkoituksiin

kuin tislaukseen tai piquetten tuotantoon on kielletty. Viinisakan suodatusta ja

sentrifugointia ei pidetä puristamisena, jos saadut tuotteet ovat virheettömiä, kunnollisia ja

myyntikelpoisia.

  • 4. 
    Jos puristejäännöksestä valmistetun viinin (piquette) valmistaminen on jäsenvaltiossa

sallittua, sitä saa käyttää ainoastaan tislaukseen tai viininviljelijän perheen omaan käyttöön.

  • 5. 
    Luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden tai henkilöryhmittymien, joilla on hallussaan

tämän viininvalmistuksen sivutuotteita, on hävitettävä ne valvonnan alaisena ja

113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavien edellytysten

mukaisesti, sanotun vaikuttamatta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen päättää vaatia

sivutuotteiden hävittämistä tislaamalla.

LIITE VII

Raivausjärjestelmän talousarvio

Asetuksen 102 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun raivausjärjestelmän käytettävissä oleva talousarvio

on

  • a) 
    viinivuonna 2008/2009 (varainhoitovuosi 2009): 464 miljoonaa euroa
  • b) 
    viinivuonna 2009/2010 (varainhoitovuosi 2010): 334 miljoonaa euroa
  • c) 
    viinivuonna 2010/2011 (varainhoitovuosi 2011): 276 miljoonaa euroa.

LIITE VIII

Alat, joiden jäsenvaltiot voivat katsoa olevan tukeen kelpaamattomia raivausjärjestelmässä

(104 artiklan 1, 2 ja 5 kohta)

hehtaareina

Jäsenvaltio Viiniköynnöstä kasvava 104 artiklan 5 kohdassa

kokonaisala tarkoitetut alat

BG 135 760 4 073

CZ 19 081 572

DE 102 432 3 073

EL 69 907 2 097

ES 1 099 765 32 993

FR 879 859 26 396

IT* 730 439 21 913

CY 15 023 451

LU 1 299 39

HU 85 260 2 558

MT 910 27

AT 50 681 1 520

PT 238 831 7 165

RO 178 101 5 343

SI 16 704 501

SK 21 531 646

LIITE IX

Viininviljelyvyöhykkeet

(liitteissä IV ja V tarkoitetut)

Viininviljelyvyöhykkeet ovat seuraavat:

  • 1. 
    A-viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat:
  • a) 
    Saksassa: viiniviljelmät, jotka eivät kuulu B-viininviljelyvyöhykkeeseen;
  • b) 
    Luxemburgissa: koko Luxemburgin viininviljelyalue;
  • c) 
    Alankomaissa, Belgiassa, Irlannissa, Puolassa, Ruotsissa, Tanskassa ja

Yhdistyneessä kuningaskunnassa: näiden maiden kaikki viininviljelyalueet;

  • d) 
    Tsekissä: Cechyn viininviljelyalue.
  • 2. 
    B-viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat:
  • a) 
    Saksassa viiniviljelmät Badenin määritellyllä alueella;
  • b) 
    Ranskassa niissä departementeissa olevat viiniviljelmät, joita ei mainita tässä

liitteessä, sekä seuraavissa departementeissa seuraavilla alueilla sijaitsevat

viiniviljelmät:

  • Lorraine: Meurthe-et-Moselle, Meuse, Moselle, Vosges,
  • Champagne: Aisne, Aube, Marne, Haute-Marne, Seine-et-Marne,
  • Jura: Ain, Doubs, Jura, Haute-Saōne,
  • Savoie: Savoie, Haute-Savoie, Isčre (Chapareillanin kunta),
  • Val de Loire: Cher, Deux-Sčvres, Indre, Indre-et-Loire, Loir-et-Cher, Loire-

Atlantique, Loiret, Maine-et-Loire, Sarthe, Vendée, Vienne, sekä Ničvren

departementissa sijaitsevan Cosne-sur-Loiren arrondissementin viiniviljelmät;

  • c) 
    Itävalta: Itävallan kaikki viininviljelyalueet;
  • d) 
    Tsekissä Moravan viininviljelyalue ja 1 kohdan d alakohtaan kuulumattomat

viiniviljelmät;

  • e) 
    Slovakiassa seuraavien alueiden viiniviljelmät: Malokarpatskį vinohradnķcka oblast',

Juznoslovenskį vinohradnķcka oblast', Nitrianska vinohradnķcka oblast',

Stredoslovenskį vinohradnķcka oblast' a Vżchodoslovenskį vinohradnķcka oblast'

sekä 3 kohdan f alakohtaan kuulumattomat viininviljelyalueet.

  • f) 
    Sloveniassa seuraavien alueiden viiniviljelmät:
  • Podravjen alue: Stajerska Slovenija, Prekmurje;
  • 3. 
    C I -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat:
  • a) 
    Ranskassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla:
  • seuraavissa departementeissa: Allier, Alpes-de-Haute-Provence, Hautes-Alpes,

Alpes-Maritimes, Aričge, Aveyron, Cantal, Charente, Charente-Maritime,

Corrčze, Cōte-d'Or, Dordogne, Haute-Garonne, Gers, Gironde, Isčre

(Chapareillanin kuntaa lukuun ottamatta), Landes, Loire, Haute-Loire, Lot,

Lot-et-Garonne, Lozčre, Ničvre (lukuun ottamatta Cosne-sur-Loiren

arrondissementtia), Puy-de-Dōme, Pyrénées-Atlantiques, Hautes-Pyrénées,

Rhōne, Saōne-et-Loire, Tarn, Tarn-et-Garonne, Haute-Vienne, Yonne,

  • Drōmen departementissa sijaitsevat Valencen ja Dien arrondissementit (lukuun

ottamatta kantoneita Dieulefit, Loriol, Marsanne ja Montélimar),

  • Ardčchen departementissa sijaitseva Tournonin arrondissementti sekä

seuraavat kantonit: Antraigues, Buzet, Coucouron, Montpezat-sous-Bauzon,

Privas, Saint-Etienne-de-Lugdarčs, Saint-Pierreville, Valgorge ja Voulte-sur-

Rhōne.

  • b) 
    Italiassa Valle d'Aostan alueen sekä Sondrion, Bolzanon, Trenton ja Bellunon

provinssien viiniviljelmät;

  • c) 
    Espanjassa viiniviljelmät La Coruńan, Asturian, Cantabrian, Guipśzcoan ja Vizcayan
  • d) 
    Portugalissa Norten alueen viiniviljelmät, jotka vastaavat " Vinho Verde" -

viinialuetta, sekä " Conselhos de Bombarral, Lourinhć, Mafra e Torres Vedras"

(lukuun ottamatta "Freguesias da Carvoeira e Dois Portos" ), jotka kuuluvat " Regićo

viticola da Extremadura" -viinialueeseen;

  • e) 
    Unkarissa kaikki viiniviljelmät.
  • f) 
    Slovakiassa Tokajskį vinohradnķcka oblast -alueen viiniviljelmät:
  • g) 
    Romaniassa 2 kohdan g alakohtaan tai 4 kohdan f alakohtaan kuulumattomat

viiniviljelmät.

  • 4. 
    C II -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat:
  • a) 
    Ranskassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla:
  • seuraavissa departementeissa: Aude, Bouches-du-Rhōne, Gard, Hérault,

Pyrénées-Orientales (lukuun ottamatta kantoneita Olette ja Arles-sur-Tech),

Vaucluse,

  • siinä osassa Varin departementtia, jonka eteläosaa rajaavat seuraavien kuntien

pohjoisrajat: Evenos, Le Beausset, Solličs-Toucas, Cuers, Puget-Ville,

Collobričres, la Garde-Freinet, Plan-de-la-Tour ja Sainte-Maxime,

  • Nyonsin arrondissementti ja Drōmen departementin kantonit Dieulefit, Loriol,
  • b) 
    Italiassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla: Abruzzi, Campania, Emilia-Romagna,

Friuli-Venezia Giulia, Lazio, Liguria, Lombardia, lukuun ottamatta provinssia

Sondrio, Marche, Molise, Piemonte, Toscana, Umbria Veneto, lukuun ottamatta

provinssia Belluno, ja mukaan lukien näihin alueisiin kuuluvat saaret, kuten Elba,

sekä muut Toscanan saaristoon kuuluvat saaret, Ponza-saaret, Capri ja Ischia;

  • c) 
    Espanjassa seuraavien provinssien viiniviljelmät:
  • Lugo, Orense, Pontevedra,
  • Įvila (lukuun ottamatta paikallisia hallintoalueita, jotka kuuluvat Cebreroksen

määriteltyyn comarca-viinialueeseen), Burgos, León, Palencia, Salamanca,

Segovia, Soria, Valladolid, Zamora,

  • La Rioja,
  • Įlava,
  • Navarra,
  • Huesca,
  • Barcelona, Girona, Lleida,
  • siinä osassa Zaragozan provinssia, joka sijaitsee Ebrojoen pohjoispuolella,
  • Tarragonan provinssiin kuuluvissa kunnissa, jotka kuuluvat Penedésin

alkuperänimityksen alueeseen,

  • Tarragonan provinssiin kuuluvalla Conca de Barberįn hallinnollisella

viinialueella (" comarca" ).

  • d) 
    Sloveniassa seuraavien alueiden viiniviljelmät: Brda tai Goriska Brda, Vipavska

dolina tai Vipava, Kras ja Slovenska Istra;

  • e) 
    Bulgariassa seuraavien alueiden viiniviljelmät: Dunavska Ravnina ( ), Chernomorski Rayon ( ), Rozova Dolina ( );
  • f) 
    Romaniassa seuraavien alueiden viiniviljelmät: Dealurile Buzului, Dealu Mare,

Severinului and Plaiurile Drāncei, Colinele Dobrogei, Terasele Dunrii, eteläinen

viinialue hietikoineen ja muine suotuisine alueineen.

  • 5. 
    C III a -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat:
  • a) 
    Kreikassa seuraavilla nomos-alueilla sijaitsevat viiniviljelmät: Florina, Imathia,

Kilkis, Grevena, Larisa, Ioannina, Lefkas, Akhaia, Messinia, Arkadia, Korinthia,

Iraklion, Hania, Rethymnon, Samos, Lasithi ja Thiran saari (Santorini).

  • b) 
    Kyproksessa yli 600 metrin korkeudella sijaitsevat viiniviljelmät;
  • 6. 
    C III b -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat:
  • a) 
    Ranskassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla:
  • Korsikan departementit,
  • se osa Varin departementin aluetta, joka sijaitsee meren ja seuraavien samaan

viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvien kuntien välissä: Evenos, Le Beausset,

Solličs-Toucas, Cuers, Puget-Ville, Collobričres, la Garde-Freinet, Plan-de-la-

Tour ja Sainte-Maxime,

  • Pyrénées-Orientales-departementin alueella sijaitsevat kantonit Olette ja

Arles-sur-Tech;

  • b) 
    Italiassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla: Calabria, Basilicata, Apulia, Sardinia ja

Sisilia, mukaan luettuina näihin alueisiin kuuluvat saaret, kuten Pantelleria sekä

Liparin-, Egardin- ja Pelagiset saaret;

  • c) 
    Kreikassa 5 kohdan a alakohtaan kuulumattomat viiniviljelmät;
  • d) 
    Espanjassa: 3 kohdan c alakohtaan tai 4 kohdan c alakohtaan kuulumattomat

viiniviljelmät;

  • e) 
    Portugalissa viiniviljelmät alueilla, jotka eivät kuulu 3 kohdan d alakohtaan.
  • f) 
    Kyproksessa enintään 600 metrin korkeudella sijaitsevat viiniviljelmät;
  • g) 
    Maltassa kaikki viiniviljelmät.
  • 7. 
    Tässä liitteessä mainittujen hallinnollisten yksiköiden alueet on rajattu 15 päivänä

joulukuuta 1981 voimassa olleiden kansallisten säännösten mukaisesti sekä Espanjan

osalta 1 päivänä maaliskuuta 1986 ja Portugalin osalta 1 päivänä maaliskuuta 1998

voimassa olleiden kansallisten säännösten mukaisesti."

2.

Originele weergave

afbeelding document
 
 

3.

Meer informatie

4 jul
'07
Gemeenschappelijke ordening van de wijnmarkt


4 jul
'07
COM(2007)372 - Gemeenschappelijke wijnmarktordening en tot wijziging van een aantal verordeningen


14 jul
'04
COM(2004)489 - Financiering van het gemeenschappelijk landbouwbeleid


21 jan
'03
COM(2003)23 - Gemeenschappelijke voorschriften voor regelingen inzake rechtstreekse steunverlening in het kader van het gemeenschappelijk landbouwbeleid en tot vaststelling van steunregelingen voor producenten van bepaalde gewassen


16 jul
'98
COM(1998)370 - Gemeenschappelijke wijnmarktordening


2 dec
'85
COM(1985)506 - Instelling van een gemeenschappelijk wijnbouwkadaster in de wijnproducerende lidstaten


 
publicatiedatum 06-06-2008
kenmerk 9742/1/08 REV 1

Inhoud